Tylsyys haudataan takapihalle!

Olisi loppusanojen aika kun kurssikin alkaa olla lähes numeroa vaille valmista tavaraa...

Kurssi antoi itselleni paljon uusia näkökulmia hoitaa ja johdatella, imeyttää ja hidastella hulevesiä ympäristössämme. Haluaisin pyrkiä työssäni siihen, että vettä hyödynnettäisiin visuaalisesti kauniina elementtinä eikä ongelmana, joka haudataan maan alle putkistoihin. Ainakin tänä keväänä olen kiinnittänyt tavallista enemmän huomiota ojien tulvimiseen, pellloilla lainehtivaan veteen ja kaupunkiympäristössä oleviin lätäköihin.

Luennoilla meille tarjottiin todella ammattimaisia näkökulmia hulevesistä ympäri Suomea. Erilaisia mielipiteitä on varmasti yhtä paljon kun on suunnittelijoita ja rakentajiakin. Nyt voimme luentojen pohjalta kehitellä omaa ajatusmaailmaamme hulevesistä ja niiden käyttömahdollisuuksista. Tykkäsin myös tästä blogioppimispäiväkirjasta. Paljon mukavampi kuin wordille tehty, tylsä ja persoonaton löpinä. Ainakin blogi pisti väkisin ajattelemaan asioita ja miettimään mikä on se oma kanta. Harjoitustyö taas oli opettava kun joutui asioita miettimään ihan oikeaan kohteeseen: miten vähennämme, viivytämme ja käytämme hyödyksi tontin ominaisuuksia hulevesien käsittelyssä.

Nyt kun ollaan käyty läpi kaikkia mahdollisia juttuja hulevesistä, on meidän opiskelijoiden vuoro näyttää valmistumisemme ja työelämään siirtymisen jälkeen mitä voisimmekaan vedellä tehdä.Voidaan joo leikkiä vettä kengässäkin, mutta ehkäpä vielä asteen pari enemmän voitaisiin kutitella omaa mielikuvitusta. Mitä jos vaikka Suomeenkin saisimme aikaan ylhäällä olevan kuvan kaltaisia ympäristöteoksia hulevesillä. Tai ehkä vähän pienemmässä mittakaavassa tai edes jalostettaisiin ulkomailta ideoita meidän oloihimme sopivaksi. Ideoita voi kaivaa vaikka netistä googlaamalla, aikausilehdistä, lomareissuilta tai jopa omista unistaan. Mistä vain. Vain taivas on rajana ;) niin ja se budjetti, ja se kaavamääräys, ja se pohjavesialue, ja henkilö, jonka sana on laki...

Kiitos, kuulemisiin ja näkemisiin :)

Tule tule hyvä kakku...

Ryhmätyömme valmistui vihdoin viimeviikon torstaina, juuri ennen palautus päivää. Aikaa työn parissa saimme kulumaan tekemisen lisäksi myös ihmettelemiseen ehkä vähän liikaakin. Tuntui välillä, että mietimme liikaa tai taas liian vähän. Mikä olisi se kultainen keskitie pohtia ratkaisuja. Työ näytti aluksi isolta projektilta, mutta halusimme saada työn alta pois mahdollisimman pian. Ajattelimme, että teemme työstä yksinkertaisen, pelkistetyn ja selkeän. Siksi emme lähteneet leikkimään liikaa 3D kuvilla vaan tyydyimme rautalankamallimaisiin 2D-detaljeihin. Ja ryhmämme totesi, että havainnollisuus toimii myös yksinkertaisemmin. Voihan olla niinkin että selkeys on vain meidän silmissämme. Odotamme kommentteja työstämme innolla, jotta kuulemme onko työ niin selkä kuin luulemme.

Oli toisaalta kiva, että vielä ennen kuin valmistumme, käymme lävitse hulevesiasiat ihan suunnitteluasteella. Monesti tunneilla kuultu opettajamme kommentti "Ettekö ole tästäkään vielä kuulleet?!" alkoi huolestuttaa itseänikin. Kuinkahan monta asiaa on jäänyt vielä oppimatta/kuulematta ja koko HAMK-kouluaikani viimeinen oppitunti on ensiperjantaina?!?! Ehkei sitä kannata edes miettiä. Opin sitten työelämässä kantapään kautta. Paras tapa oppia nimittäin :D

Hortonomi ja seitsemän insinööriä

Sadepuutarha. Mount Tabor Middle School. Portland, Oregon, USA.

Viimeisestä luennon kuuntelusta, jossa Tahvosen Outi haastatteli Ulla Loukkaanhuhtaa Ramboll Finland Oy:stä, on kulunut jo kaksi viikkoa. Luento oli todella mielenkiintoinen, mutta kolmen ensimmäisen dian jälkeen koko loppuesitys meni valkoisien diojen parissa :( Varsinkin juuri ne tärkeimmät kuvat ja kaaviot menivät minulta ohi. Voihan viili...

Noh, mitä esityksestä jäi mieleen. Ensinnäkin oli hauska kuulla termistä 'Luomuvesitekniikka'. Mikä olisikaan parempi sana insinöörien käyttöön. Jos kääntäisin sen näin hortonomikielellä niin olisiko se 'luonnonmukainen hulevesien käsittely'. Itselleni ainakin tuosta luomuvesitekniikasta tulee mieleeni, että taivaalta tulevat vedet johdetaan putkien kautta vesistöihin. Ehkä se vain kuitenkin on tuon tekniikka-sanan takia, mikä saa ajattelemaan heti putkia ja viemäreitä. Luomuvesitekniikkaa voisi kuitenkin käyttää silloin kun on taivuteltava insinöörejä luonnonmukaiseen hulevesien käsittelyyn ;)

Toinen mielenkiintoinen juttu Ullan esittämänä näkökohta oli putkistotekniikan ja maanpäällisten altaiden sekä uomien kustannusero. Putkistotekniikka on halvempi kuin maanpäällinen vesien käsittely. MITÄÄH?!?! Hetken asiaa mietittyäni ja Ullan selittäessä asiaa, totesin sen olevan aivan totta. Putkitekniikan rakentaminen on kallista tai siis kalliimpaa kuin pelkkien uomien ja altaiden kaivuu sekä kasvien istuttaminen. Mutta sitten kun alkaakin ylläpidon ja hoidon urakka, pitää paikkansa se, että altaiden ja uomien hoito työllistää putkitekniikkaa paljon enemmän. Mutta pitääkö se aina ajatella niin että mikä on halvempaa, siihen satsataan. Voitaisiinko kerrankin ajatella ympäristön ja luonnon ehdoilla? Mutta jos suunnittelijoiden joukossa on seitmsemän insinööriä vs. yksi hortonomi niin siinä sitä sitten ollaan alakynnessä... Kymmenen puhuu muoviputkien puolesta ja yksi tähtiputkien (Astrantia major) :) Mutta emmehän me periksi anna emmehän ;)

Vielä tähän loppuun lisään hienon kahdeksan kuvan sarjan linkin Oregonista, USA:sta. Siinä koulun pihalle on koulurakennuksen ja parkkialueen väliin on suunniteltu ja toteutettu sadepuutarha, joka imeyttää hulevesiä. Sen sanotaan myös viilentävän koulun luokkatiloja. Käykääpi katselemassa ja ihastelemassa täältä.

Hiihtolomalta ryhmätöihin

Päivän lopputulos omalta osaltani. Aika meni 3 h ja 45 min.

Näin hiihtoloman päättymisen jälkeen palasimme kouluun vapaa ajan ympäristöt -kurssin ryhmätyön pariin. Työ lähti etenemään tosi hitaasti, kiitos viikon ajan sammutettuina olleiden koneiden. Niiden käynnistyminen vei ainakin vartin verran ja ensimmäinen puolituntia meni suunnitteluohjelmaa avatessa. Jöksjökstökstöks.

Sillä välin kun koneet ruksuttelivat itseään käyttökuntoon niin teimme päätöksen kumman kohteista, Espoon vanhainkodin vai Vantaan kerrostaloalueen suunnitelman ottaisimme työstettäväksi. Päädyimme aika nopeasti Espoon kohteen puolelle. Kohde vaikutti selkeämmältä, mutta haastavalta siksi, että esteettömyys tulee säilyttää mahdollisimman hyvin. Kovat pinnat olisivat kohteessa hyödyksi, mutta niiden hulevesien imentäkyky ei ole ehkä se paras mahdollinen. Ja tottakai myös ajattelimme niin, kun tehtävän annon yhteydessä sanottiin "älkää nyt kaikki Espoon kohdetta valitko" joten päättelimme, että suurin osa muista ryhmistä saattaisi takertua Vantaan puolelle. Eli vanhainkodin piha-alue saa uuden hulevesi-ilmeen meidän kynästämme :)

Työn jako päivälle tehtiin niin, että Tuulin ja Sarin etsiessä kohteen ilmasto-olosuhteista ym. tietoa, lähdin itse piirtämään karttaa puhtaaksi vektorilla. Puolitoistatuntia meni hukkaan kun olin tehnyt importoinnin väärin ja kaikki pinnoitteiden tunnukset puuttuvat. Ja ei kun alusta... Sitten tuli ongelmia piirustuksen ja paperin kohdistamisessa... Äää! Pääsin siis oikein kunnolla työntouhuun vastakolmen tunnin puurtamisen jälkeen. Vähän vajaa nelisen tuntia niin kartta oli piirretty puhtaaksi joka ikistä puskaa myöten, huh...

Mitään muuta emme ehtineet, voineet ja jaksaneet tehdä, olihan kello jo lähemmäs viittä iltapäivällä ja kotimatkaa tarvitsi vielä lähteä taittamaan tunnin verran. Ja pakkohan oli ehtiä lentopalloreeneihinkin puoli kahdeksaksi. Mutta tämän viikon torstaina urakka sitten jatkuu. Pääsemme silloin ideoimaan luonnosta, joten toivottavasti silloin koko ryhmä suorastaan pursuaa niitä :)

Btw... ne "lentisreenit" olikin peruttu :D Ihan hyvin olis siis voinu viel muutaman tunnin tehdä :P

Mitoitusvesimäärätaulukko

Lukijoiden pyynnöstä laitan valokuvat tekemästäni taulukosta, jolla siis voidaan näppärästi laskea tontilta tulevien vesien määrä. Sitä en osaa sanoa, pystyisikö tämän excel-tiedostona jakamaan jonnekin. Mutta ottakaa varauksella, jos taulukossa on jotakin virheitä. Toivottavasti ei ole :) niin ja kehittämisehdotuksia otan kyllä vastaan miellelläni.

Q = u * A * i

Q = Virtaama ( l/s)
u = Valumakerroin
A = Pinta-ala (ha)
i = Sateen rankkuus (l/s x ha)

Veden määrän laskeminen tontilta tuntuu ainakin aluksi yksinkertaiselta toimenpiteeltä ja kaavakaan ei näytä vaikealta. Ensiksi jaotellaan tontti osiin (nurmikkoon, kattoon, kiveykseen jne.) Sitten lasketaan kaikilta eri pinnoilta tulevat vesimäärät ja lopuksi ynnätään ne yhdeksi luvuksi. Joo o, helppo nakki mutta...

Selailin opusta Hulevedet rakennetussa viherympäristössä, jonka sivulla 134 on listaus eripintojen valumakertoimista. Taulukossa on hienosti lueteltu eri pinnat ja niiden kertoimet. Heräsin miettimään, että mitäs, jos tontilla on nurmikiveä, kenttäkiveystä tai vaikkapa valettua turva-alustaa? Eli mitä kertoimia käytetään pinnotteissa, joita ei listasta löydy. Toiseksi listassa oli pinnan laaduiksi lueteltu mm. puistomainen piha? Miten määritellään millainen on puistomainen piha? Voidaanko tällä kertoimella laskea koko pihan sademäärä plus katolta tulevat vedet. Voi olla ettei tämä laskentamenetelmä ole aivan tarkka. Onneksi listaus on kuitenkin suhteellisen kattava ja suuria alueita käsiteltäessä ei tarvitse joka tontin vesimäärää laskea erikseen vaan voidaan käyttää alueellisia valumakertoimia, joita on määritelty mm. kerrostalokortteleille, rivitaloalueille sekä urheilu- ja leikkikentille. Näppärää muunmuassa kaavoitustasolla.

Onkohan olemassa missään lukuja tai taulukkoja, joissa esitetään kuinka paljon keskiverto OKT-tontilta tulee vesiä. Itse ainakin haluaisin vertailla johonkin taulukkoon nähden kuinka paljon vettä vaikka oman kotitalon tontilta tulee. Tällä hetkellä ei ole mitään käsitystä mikä luku on paljon ja mikä on vähän. Olisi hienoa näyttää esimerkiksi asiakkaalle havainnollistavalla pylväsdiagrammilla kuinka paljon vettä hänen tonttinsa tuottaa verraten johonkin keskiarvoon. Tämän lisäksi voisi kuvata myös ennen ja jälkeen -tilanteen. Siinä esitetään ennen-palkissa tontilta tulevan vesimäärän ilman tehtyjä parannuksia. Jälkeen palkista huomaisi sitten tavallinenkin kadun tallaaja eron mitä parannuksilla on saatu aikaan. Monikaan ei jaksa katsella vain taulukon numeroviidakkoa.

Severi Anttosen pitämän esityksen ja edellä mainitsemani opuksen pohjalta tein Excel-ohjelmalla taulukon, jolla voidaan laskea vesimäärät pinnoilta. Ajattelin, että se nopeuttaisi ryhmämme työtä valitsemamme kohteen hulevesimäärien laskemisessa. Ei tarvitse syöttää kuin pinta-alat ja sateenrankkuuskerroin niin VOLA!

Google SketchUp 8 - oppitunti nro. 2

Perjantaina opettelimme maastomallinnuksen alkeita. Mallinnuksessa tehtiin omakotitalon tontille muutaman altaan sadepuutarha. Katjan näyttäessä valmista mallia oli hienoa huomata että mallinukseen voi lisätä paikallaan pysyviä tekstejä, ns. Call Outteja, joilla voi kertoa mitä kuvassa on.

Ohjelman hidastelusta huolimatta tuntui, että SketchUp osoittautui taas nopeaksi ja helpoksi ohjelmaksi maaston muotojen esittämiseen. Itselleni tulimieleen noiden kuoppien teosta Sims-peli, jossa voi tehdä samalla tavalla lampia hahmonsa omistamalle tontille venyttämällä maata alaspäin. Simppeliä siis. Huoh, keksimpä välillä jotain kritisoitavaa... No, jälleen kerran olisi ollut omalta kannalta parasta, jos olisi pystynyt tekeen opettajan mukana perässä seuraten kyseistä mallinnusta. Täytyis varata kalenterista sellainen "sketsipäivä" kun kävis Katjan tekemät hyvät ohjeet läpi samalla leikkien ohjelmalla, jotta sen käyttämiseen tulisi paljon enemmän varmuutta. Hiihtolomalla maybe.

Mitenköhän muuten näissä maastomalleissa laajempien alueiden mallinnus, esimerkiksi viiden hehtaarin tai suurempi alueita, joissa on nyppylää ja kumpua. Kuinka hyvin sketch tai oma VAIOn kone jaksaa pyörittää suuria alueita? Jos jollakulla on kokemusta niin kommentoikaa. Ainakin vektorissa tuntuu, että mitä suurempaa tekee, sitä hitaammaksi kone alkaa käymään ja sitä kiihtyneemmäksi itse suunnittelija.

Ihana talvi

Näin kirpakkaan ja runsaslumisen talven kunniaksi laitan tähän väliin kevennykseksi Heli Laaksosen piristävää tekstiä talven ihanuudesta. Lumi aiheuttaa hulevesien lisäksi jotain muutakin ;) ainakin itse, lähes-tamperelaisena, sain makoisat naurut. Pyydän anteeksi tekstin ronskia kielenkäyttöä. Siis, anteeksi. Ja miten tämä hulevesiin liittyy, ainakin itselleni se toi heti hulevedet mieleen. Taitaa olla liian hyvä mielikuvitus...


Heli Laaksonen :  Ihana talvi

Tammikuu 1. klo 17.00

Lunt satta! Lumi o sit kaunist!

Luanto tule kaunim valkkoseks ja miäli piristy,

ku ei ol enä nimpal pimmiä.

Mää tei itellen kuuma rommitoti

ja mää istusin ikkuna äären kattoma hiutaleitte leijumist maaha.

Tosi kaunist.



Tammikuu 2.

Mää heräsi ja kattosi akkunast pihal.

Koko maisemam peitti uus puhtavalkone lumi.

Hiano näky! Jokasel puul ja penssal o valkone kaapu.

Mää tei talven lumityä ja nauti joka kolallisest.

Mää kolasi sekä piha et jalkakäytävä.

Myähemmi päiväl tielaitoksse aura auras tiä ja tyäns lume piha ette.

Kuljettaja naureskel mul ja vilkutti.

Määki vilkuti hänel ja kolasi piha erusta taas auki.



Tammikuu 3.

Viime yän sato vaja 15 sentti lunt ja pakkast o parikytä astet.

Pihakoivuist katkes muutama oksa lumem painost.

Mää tei lumityä ja taas ku mää sai tyä valmiks, tuli aura-auto.

Lumi ol täl kertta ruskian harmaat.



Tammikuu 4.

Sää lauhtus, lumi suli sohjoks, ja se jäätys liukkaks, ku pakkane

taas kiristys.

Kaatusin perssellen postilaatikom eress.

22 eurom poliklinikkamaksu, mut onneks mittä ei ollu poikki.

Sääennustus lupas lissä lunt.



Tammikuu 5.

Viäläki nii kauhja kylm. Pittää osta maasturi, et mää päässe töihi.

Auto liukus päi kairet ja oikkia etukulma meni aika pahaste kassa.

Viime yän sato reilu 15 sentti lunta. Auto o iha sualas ja kuras.

Tiaros ol lumitöit tänäpä. Se perkele aura ajo ohitte kaks kertta.



Tammikuu 6.

26 astet pakkast. Lissä tota perhana lunt.

Pihal ei ol yhtäm puuta tai pensast, mikä ei olsis vahinkoittunu.

Sähkö oliva poikki melkke koko yä. Mää yriti pittä talo lämpimänä

kynttilöil ja pensalämmittimel, joka kylläki roiskas hiuka yli, syttys tule ja oli

poltta koko talo.

Mää sai onneks matol tukahrutettu liäki, mut mää sai toise aste

palovammoi kässi ja silmäripse ja kulmakarva palova.

Auto karkas käsist matkal poliklinikal ja hajos lunastuskuntto.



Tammikuu 7.

Tota vitunperkele valkost paska tule koko aja.

Kaik perkele vaatte pitäsis olla pääl, jos halu käyrä postilaatikol.

Jos mää saa kässi sen saatanan kusipää, mikä aja tota aura-auto,

niin mää revi silt syräme rinnast! Se o ain varma kulman taka

kytikses ja orotta, ku mää saa piha puhtaks!

Sähkö ova viälki poikki. Vesijohro jäätys ja näyttäsis silt, ettei

katto kestä tol lume paino.



Tammikuu 8.

Saatana, 12 perkelee sentti uutta vitu lunt ja vitu ränttä ja vitu

jäät, ja herra yksinäs tiättä mitä paska sitä taivast viime yän tuli.

Mää yriti ossu aura-auton kuljettaja jäähakul, mut see pääs pakko.

Auto ei lähre käyntti. Mää luule, et must on tulos lumisokkia.

Mää em pysty liikuttama varppaitan. En ol nähny aurinkko montte

viikko.

Ennusteis luvata lissä lunt. Viima tekke ilma purevaks.

Perkele, mää muuta Espanja, tai ainaki Tampereell.

Vitutta nii perkeleste! Saatana lumi ja koko talv.

Veden kiertokulku ei mene aivan putkeen

Tommi Heinonen esitti mielenkiintoisen näkökulman heti viime perjantain tunnin alussa näyttämällä piirroskuvan veden luonnollisesta kiertokulusta ja heitti loistavan pohtimisen arvoisen seikan: Näkeekö joku putkia kyseisessä kuvassa?

Kuva: Wikipedia

Itselläni ainakin syttyi lamppu pään päällä. Eihän siellä luonnollisessa kiertokulussa tosiaan ole minkään sortin putkea. Miksi siis ajatellaan heti viemäröintiä, imeytyskaivoja ja salaojaputkia jos luonnollinen kiertokulku on toiminut monta miljoonaa vuotta ilman niitä. Pilaako ihminen nyt massiivisilla betonikaupunkipesillään luonnollisen vedenkiertokulun? Ei ihme, että putket ja viemärit tulevat mieleen kun kaupunkien asfalteilla lainehtii rankkasateilla jopa puolimetriä syviä lätäköitä. Tätä sopii miettiä.

Tommin mielipide hulevesien hoitamisesta mahdollisimman luonnollisin keinoin on mielestäni hyvä ajatus. Tarkasteltaisiin maaston muotoja ja mahdollisia kuvia historiasta, joista voi löytyä esim. kuivuneita uomia mitkä olisivat ihanteellisia paikkoja hulevesien himmaamiselle ja imeyttämiselle. VSU:n töissä oli jokaisessa mietitty aina luonnon ehdoilla hulevesiä, välillä aika rohkeitakin suunnitelmia kuten saaren muodostus. Joten nyt sitten mekin kun tästä lähdemme hortonomin paperit kainalossa parin kuukauden tai muutaman vuoden päästä työelämään kukin omalle työmaalle, miettisimme ensin luonnon antamia mahdollisuuksia hidastaa hulevesiä ja sitten vasta ottaisimme yhteyttä Onnisen putkivarastolle kun paha tilanne sattuu. Ja se paha tilanne on neliö tolkulla asfalttia, jota ei voida missään tapauksessa poistaa ;) Siihen asti kasvit, ojat, uomat, nurmet ym. ovat etusijalla.

Miten sitten hulevedet ja suunniteltavan kohteen toiminnallisuus sopivat yhteen? En ole vielä nähnyt omin silmin livenä kohdetta missä hulevesiä olisi tarkoituksella ajateltu luonnonmukaisin keinoin. Tai sitten en ole vain tiedostanu asiaa ja kävellyt sokeana ohi. Varmaankin hankaluutena tulee usein se, että suunnittelijan omat visiot eivät välity rakentajalle tarpeeksi tarkkaan. En lähde kommentoimaan kummassa päässä on vika, mutta todennäköisesti viat ovat tapauskohtaisia. Jo siis ennen kuin on ehditty laittamaan tikkua ristiin työmaalla, on toimivuuden kannalta peli menetetty. Oikeastaan toiminnallisuuden ja hulevesien yhteensopiminen selviää vasta sitten kun suunniteltu kohde on otettu asukkaiden käyttöön ja ensimmäiset sateet ovat tulleet. Ja osa aiheutuvista ongelmista saattaa näkyä vasta vuosien jälkeen. Mielestäni jokaisen suunnittelijan olisi hyvä kaydä suunnittelemassaan kohteessa tarkastelemassa mikä meni vikaan vai menikö mikään. Hyvä suunnittelija oppii virheistään ja on kiinnostunut suunnittelemistaan kohteista vielä käyttöönoton jälkeenkin.

Ympäristö täällä, kuka siellä?

Menipäs myöhään, mutta inspiraation iskiessä on pakko kirjoittaa. Muiden blogikirjoituksia lukiessani näin sunnuntai-illan iloksi, osui silmääni jo useammallekin tuttu mutta haasteellinen kysymys:

Miten ihmiset saataisiin kiinostumaan oman ympäristönsä hyvinvoinnista ja hoitamaan osansa yhteisen hyvän eteen?

Jotenkin uskoisin, että ihmisillä ei ole tarpeeksi tietoutta siitä mikä tilanne tällä hetkellä on olemassa ja miten he voisivat, pienilläkin teoilla, vaikuttaa ympäristönsä hyvinvointiin. Ai miksi ei ole? Noh, mietin sitä missä näistä hulevesistä, luonnon monimuotoisuudesta, kestävästä kehityksestä ja ekologisuudesta puhutaan. Ensin tuli mieleen meidän viheralan lehdet ja blogit, luontodokkarit sekä ympäristöalan nettisivut. Kuinka moni siis seuraa näitä medioita, todennäköisesti vain murto-osa. Ihmisistä, jotka seuraavat ovat todella kiinnostuneita asiasta aivan omin päin ja heistäkin yli puolet ovat alan ammattilaisia, jotka ratkovat työkseen näitä ympäristöllisiä haasteita. Ja onhan sitten niitä, jotka eksyvät aihealueelle muutamaksi sekunniksi nenää kaivellen... vakuuttavaa eikö.

Ajatus ihmisten mahdollisesta tiedottomuudesta heräsi jo oikeastaan siitä kun näin viimeisimmässä Viherpihalehdessä jutun puiden väärästä leikkaustavasta eli tapittamisesta. Olette varmasti törmänneet puolikkaisiin koivun runkoihin ja neulatyynyä muistuttaviin terijoensalaviin ainakin jossain elämänne aikana. Ei tapittamisesta sen enempää, mutta juttu oli mielestäni aivan väärässä lehdessä. Puutarha-alan harrastajien lehdessä! Luulisin, että ne jotka puunsa tapittavat eivät lue kyseisiä lehtiä tai ole tietoisia siitä miten puita tulisi leikata.

Siis olisi todella tärkeää puhua ja kirjoittaa ympäristöllisistäkin asioista siellä missä valtaosa ihmisistä on, jotta tietoisuutta ja kiinnostusta saataisiin edes tippasen verran lisättyä. Mikä oli vuoden katsotuin tv-ohjelma? Tv-uutiset ja sää. Mikä on luetuin lehti? Veikkaisin iltasanomia ja iltalehteä. Joo, onhan se vähän hassua ajatella, että lööppien välissä on juttua hulevesien imeyttämisestä, mutta varmasti siihenkin löytyisi keinot esittää asia oikealla tavalla lukijoille.

Mutta rajansa kaikella. Edellisessä blogin tapaisessa olin liittänyt kuvaksi Milla Palomäen sarjakuvastripin Kiroilevasta siilistä, jossa Antti-siili ei jaksa kuunnella juttuja aina vain eri uhkatilanteista. Stripin tilanne voisi olla ihan yhtä hyvin myös tosielämästä. Jos kaikista ongelmista vauhkotaan liikaa ja joka tuutista niin kukaan ei enää jaksa kuunnella. Tavallaan asiaan kyllästytään: "Aina tätä samaa jauhamista!" "Aivan se ja sama!" Ihmiset kaipaisivat perusteluja ja vastauksia siitä mitä he saavat jos tekevät näin tai noin. Miten he hyötyvät teoistaan? Mitä he saavat vaivanpalkaksi? Ihminen ei aina auta vain auttamisen ilosta vaan tuloksen ja vaivanpalkan tulisi myös näkyä jossain. Mutta missä?

Aina vain lisää kysymyksiä joihin tarvitsisi vastauksen.. Ehkä huomenna sitten, hyvää yötä.

Kiroileva siili

Joskus tuntuu myös tältä. (Sarjakuva: Milla Paloniemi.)

Tuumasta toimeen

Nyt on pohdittu hulevesiä jo muutaman kirjoituksen verran ja on aika kääräistä hihat ylös. Meidän HAMK:ilaisten tehtävänä on tehdä hulevesisuunnitelma joko Espoolaisen vanhainkodin, Espoon Folkhälsantalon, tai Vantaalaisen asuinalueen, Kilterinmäen Linnakorttelin, pihalle. Tehtävä tehdään parityönä. Meidän ryhmässä on kuitenkin poikkeuksellisesti kolme: Kangasala-ryhmä Sari ja Tuuli sekä blogin kirjoittaja itse. Tehtävään kuuluu hulevesien tarkastelu oman annetun näkökulman perusteella. Meillä ne ovat kestävä vihertuotanto sekä paikka ja paikallisuus.

Folkhälsan, Espoo.

Espoon kohde on siis vanhainkodin piha-alue. Vieressä sijaitsee asuinrakennuksia sekä päiväkoti kouluineen. Piha-alueelle on tehty jo suunnitelma, mutta meidän tulisi ratkaista miten voidaan himmata hulevesiä paikasta A paikkaan B ilman putkenpätkiä ja kouruja. Mitä muuta se voisi olla? Haasteena on suuri määrä kovia pintoja, joilla vanhainkodin asukkaiden on helppo kulkea.

Kilterinmäen Linnakortteli, Vantaa.

Vantaan kohde on todennäköisesti lapsiperheellistä asuinaluetta ja suunniteltu sen mukaan. Siellä pihamaasta yli puolet ovat kalliota ja kulkuväylät ovat suurimmaksi osaksi asfaltin peitossa. Eli miten tässä hulevedet imeytetään ja minne?

Emme ole vielä tähän mennessä päättäneet kumman kohteen valitsemme, mutta perjantaina tutkimme innokkaasti molempia. Kummassakin kohteessa on omat haasteensa. Espoon kohde on suunnitelmallisesti selkeä, mutta taas luonnon kallioinen maasto sekä monipuolinen ja luonnonläheinen ympäristö kiehtoo Vantaan kohteessa. Perjantaina tunnin päätteksi olimme kallistumassa Vantaan kohteen puoleen, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Pohdinta siis jatkukoon. Kun olemme valinneet kohteen ja jostain saamme yhteistä aikaa, niin kävisimme tutustumassa aivan paikan päällä millainen kohde tulikaan valittua.

Seuraava askel valinnan jälkeen on pohjakartan piirtäminen Vectoriin ja luonnostelu. Täytyy myös käydä ryhmän kanssa keskustelua siitä, miten näkökulmamme vaikuttavat tuleviin ratkaisuihin. Mutta kaikkea tätä ennen: Vantaa vai Espoo, Vanda eller Esbo?

Tässä vielä linkit kohteista:
Espoon Folkhälsantalo
Kilterinmäen Linnakortteli

Google SketchUp 8 - oppitunti nro. 1

Ensimmäinen SketchUp -oppitunti on takanapäin. Täytyy myöntää, että olisi ollut parempi, jos olisi pystynyt seuraaman opetusta ja samalla itse piirtää kyseistä mallinnusta. Näin yhden näytön varassa se oli todella hankalaa ja luovutin ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen. Jos vain jossain välissä ehdin niin täytyy vielä itse pyöritellä vastaava mallinnus. Välillä meni myös sekaisin mitä eroa nyt oli sitten objektilla ja komponentilla. Kyllä se kai tästä.

Hulevesitekniikan kuvaaminen ohjelmalla käy kätevästi. Vesipinnat saa ihanan kauniisti läpinäkyviksi ja monen vesikasetin muokkaamiiseen ei mene kovin paljon aikaa, yhtä muokatessa tulevat muutokset myös muihin kasetteihin. Mikäli siis ne ovat komponentteina. Hauskasti saa myös hulevesien maanalaiset putket näkyviin Virtasen Katjan esittämän esimerkin mukaisesti.
Itse myös tykkään renderöidä lähes valmiita mallinnuksia hieman taiteellisimmiksi ja Sketch Upilla tämä näyttäisi onnistuvan.

Ohjelmalla siis saa kyllä todella nopeasti hyvää mallinusta aikaan. Siis sitten kun sen käyttö alkaa sujumaan paremmin. Nyt ainakin on sama tunne kuin silloin muutama vuosi sitten ensimmäisillä VectorWorksin tunneilla, että kuinka tätä oppisi käyttämään sujuvasti. Mutta urheilijana tiedän, että hyvään suoritukseen vaaditaan monta toistoa ja niin myös tässäkin eli nyt sit vaan treenaamaan, treenaamaan ja treenaamaan. Lopuksi vielä hienoja esmerkkejä mallinuksista.

Löysin opuksen kaupunkiympäristön mallintamisoppaan. Hinta on n. 30 €.
 

Hauska tapa kuvata hieman yläviistosta puutarhan eri tiloja.

  

Vesipinnan läpinäkyvyys on hieno yksityiskohta mallinnuksessa.

Myös valaistuksen havainnollistaminen näemmä onnistuu hienosti.

Maasta nousevia suihkulähteitä voisi olla Suomessa enemmänkin, vaikka usein ne joutuvat ilkivallan kohteiksi. Miten olisi hulevedet tähän käyttötarkoitukseen?

Näin voi saada aikaan maastomallinusta :)

 

Google SketchUp 8

Kokeilin yhden opetusvideon avulla mallintaa helpointa tuolimallia ja onnistuihan se heti ensimmäisellä yrittämällä. Mielestäni Sketch Up on näppärä ja helppokäyttöinen ohjelma mallintamiseen. SketchUpilla voi mallintaa vaikka mitä ja ohjeita selatessani ohjelman kirjastosta löytyy myös jonkin sortin symboleja 3D:nä, mitkä meidän alalla on se the juttu. Tällä voisi saada aikaan hyviä havainnekuvia esimerkiksi yksityis- ja puolijulkisille asiakkaille.

En usko, että tämä ohjelma on yhtä hyvä lopputuloksessa kuin vectorin ja piranesin yhdistelmä. Kuitenkin tämä on riittävän hyvä ja edullinen versio esimerkiksi meille opiskelijoille.

Hulevedet opinnäytetöissä - kolme esimerkkiä

Viime perjantaina kolme opiskelijaa, HAMK:ista, Noviasta ja OAMK:ista esittelivät omia opinnäytetöitään, joiden aiheena oli hulevedet ja niiden käsittely.

Ensimmäisessä työssä tutkittiin lähinnä biodiversiteetin kannalta, millä tavalla hulevesiä tulisi käyttää. Nykyään kohistaan siitä, että ilmastonmuutoksen myötä osa eliölajeista voi hävitä maapallolta kokonaan. Opinnäytätyön mukaan, mitä monimuotoisempi luonto on, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on mukautua tulevaan ilmastonmuutoksiin. Miten tämä liittyy hulevesiin? Ainakin termin toiminnallinen ekologinen yhdistyvyys kautta. Tähän tarvitaan 'stepping stones':eja ja 'pondscapes':ejä, eli lampia, puroja, järviä, pihoja, puistoja, jotka toimivat ikäänkuin verkostona. Näiden kautta eliölajit pääsevät liikkumaan vapaasti, jolloin monimuotoisuus säilyy.Opinnäytetyössä nostettiin myös mielenkiintoinen näkökulma siihen, että me ihmiset suhtaudumme hyvin monella eri tavalla ympäristöön, omaan ja naapurin pihaan. Emme siis voi turvautua siihen, että kaikki kuuliaisesti hoitaisivat oman ekologisen osuutensa. Mielestäni tämän opinnäytetyön pohjalta pitäisi kaavoituksessa ottaa huomioon, että julkisia viheralueita olisi mahdollisimman paljon tai ainakin niin, että ne olisivat jollain tavalla verkostoituneita keskenään.

Novian opinnäytetyössä oli tehtävänä etsiä ratkaisuja ja toimenpiteitä Martinlaakson yhtenäiskoulun hulevesien hallintaa. Työssä oli hienosti tutkittu, että tehdyistä muutoksista huolimatta hulevesien määrä ei vähentynyt oleellisesti. Työssä oli hienosti esitetty karttana, prosentuaaliset osuudet erilaisille pinnoille ja tästä kattopinta-ala suurimpia. Koulurakennuksen katoksi työssä ehdotettua viherkattoa ei rakennettu, vaikka se olisi ollut avainratkaisu siihen että hulevedet olisivat vähentyneet lähtötilanteesta. Vaikka koulun pihalle oli lisätty enemmän läpäiseviä pintoja, kasvillisuutta ja sadepuutarhoja, eroa lähtötilanteeseen ei juurikaan tullut. Yllätyin täysin.

Kolmannessa opinnäytetyössä oli jälleen uusi näkökulma hulevesien käsittelyyn. Uudelle asuinalueelle tarvittiin hulevesisuunnitelma. Mielenkiintoisen tästä tehtävästä teki se, että jo todella tutuksi kaikille tulleet viherkatot eivät käyneet ratkaisuksi, sillä talojen katot olivat suunniteltu lämpöä varaaviksi. Joten viherkattoja ei voitaisi käyttää kuin ehkä pienissä varastorakennuksissa ja katoksissa. Eli niillä ei saataisi ainakaan huomattavaa muutosta aikaiseksi. Työssä oltiinkin ehdotettu alustavaksi ratkaisuksi kasveja ja sadepuutarhoja. Yllätyin myös siitä, että vesikasettivaihtoehtona on liian kallis pientalojen pihoille. Eli onko tulevaisuuden skenaario se, että kun talotekniikka parantuu ja katoista tulee kohta energiaa varaavia, ei hulevesiä voida vähentää sieltä, mistä niitä eniten tulee.

Hulevesiä voidaan siis tarkastella monelta eri kannalta: luonnon, yksittäisen kohteen tai tulevaisuuden näkökulmasta. Kaikista kolmesta opinnäytetyöstä sain taas uutta ajateltavaa ja ettei se viherkatto tai asukas itse ole aina se pelastava tekijä.

Kuvasadetta

Muutaman pitkän tekstin jälkeen on kiva laittaa vähän kuvallista materiaalia tekstin sijaan. Mielenkiinnosta käväisin kotikuntani Kangasalan nettisivuilla etsimässä juttua hulevesistä ja sellainen löytyikin: Keskustan osayleiskaavan hulevesiselvitys. Sivu on pdf-muodossa.

Nostan nyt kuitenkin muutaman mielenkiintoisen ideakuvan selvityksestä esille, mitkä itselläni jäivät erityisesti mieleen. Kuvat ovat todennäköisesti otettu ulkomailta. Tästä vaan ottamaan ideaa omiin suunnitelmiin ;)

Mielestäni loistava idea parkkipaikoille ja muuallekin. Kaadot tietysti täytyy olla oikeaan suuntaan, jotta tämä toimii. En ainakaan itse ole nähnyt Suomessa vielä tämäntapaista ratkaisua.

 Mielenkiintoinen ratkaisu tämäkin. Toimii varmaankin eniten isoilla puistoalueilla. Tuolle kantikkaalle vedenjakajalle voisi kyllä kehitellä hieman luonnonläheisemmän ratkaisun.

 Olisi hienoa nähdä tämän esimerkin pituussuuntainen poikkileikkaus. Mitä toisella puolella on vastassa? Miten kaadot menevät? Onko ruskea aita ja pergolarakenne liian lähellä kaivantoa, kun vedet ovat korkeimmillaan?

Autotien ja kevyenliikenteen väylän välissä oleva ratkaisu uskoisin. Toimisiko tämä Suomessa, etenkään näin runsaslumisina talvina? Näyttää todella leveältä ja mitä oman kuntani katuväylien leveyttä olen trakkaillut niin eipä sinne näin leveää saisi tekemälläkään. Tai sitten luovutaan autoista ja tehdään autoton keskusta. Nojoo, ehkä liian radikaali ajatus. Mutta sovellettuna tämä voisi ehkä toimia ja hieman kavennettuna. Tie näyttää olevan rinteessä, joten vedenjakajaa tarvitaan viivyttämään ja hidastamaan veden virtausta.

Hulevedet paikallisesti

Miten paikka ja paikallisuus vaikuttavat hulevesien määrään? Katsotaanpa vuosina 1979-2000 kerättyjen sademäärä ja sadepäivien tietojen pohjalta koottuja karttoja.

Kuva: Ilmatieteenlaitos.

Vasemmassa kartassa on esitetty keskiarvo sademäärästä 1971-2000. Kartan mukaan mitä pohjoisemmaksi mennään sitä pienempi on sadannan määrä. Etelärannikko on kaikkein sateisin alue ja lapin käsivarressa sataa melkein kolmannes vähemmän kuin rannikolla. Oikean puoleisessa kuvassa on samalta ajanjaksolta kartoitettu sadepäivien määrät. Tässä asetelma heittäytyy lähes päinvastaiseksi. Siellä missä sade on keskimääräisesti korkeampi, on sadepäivien määrä vähäinen. Siellä missä sadetta tulee keskimääräistä vähemmän on taas sadepäiviä enemmän.

Mietitäänpä sitten, missä Suomessa on eniten rakennettua aluetta?

Kuva: Ilmatieteenlaitos.

Yllä on esitetyssä kartassa on esitetty Suomen väestötiheys. Voidaan olettaa, että mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän rakennettua ympäristöä. Ja rakennetussa ympäristössä on enemmän kovia pintoja, esimerkiksi tiet, kadut, parkkialueet ja rakennusten katot.

Nyt sitten, jos nämä kaikki kolme karttaa piirettäisiin yhdeksi kartaksi ja tarkasteltaisiin hulevesien kannalta niin tilanne on aika huolestuttava. Siellä missä väestöä on eniten, on myös sademäärät korkeimmat. Eli siellä missä olisi mahdollisuudet sateen imeytyä parhaiten ympäristöön, on sateen määrä Suomen vähäisimpiä.

Ja 1+1 on: Siellä missä sademäärät ovat suurimmat, on paljon myös väestöä. Ja tästä johtuen meillä on paljon ongelmia tai sanoisinko loistava määrä mahdollisuuksia hulevesien kanssa :)

Ennen vapaa-ajan ympäristöt kurssia ja vieläpä ennen puistosuunnittelun kurssia en ajatellut, että hulevedet voisivat olla pikemminkin mahdollisuus kuin vain ongelma. Nyt ajatukset ovat kääntäneet takkia ja nykyään näen sen juuri hyvänä mahdollisuutena. Mielestäni viherrakentamisessa ajatellaan hulevedet hyvin teknisenä ongelmana ja ratkaisuksi ei kelpaa kuin kaadot prosentteina sekä oikean muotoiset ja kokoiset putket maan alla. Onhan se myös sitä, mutta nyt me maisemasuunnittelijat voisimme ottaa itseämme niskasta kiinni ja alkaa kehitellä varteen otettavia vaihtoehtoja tekniikalle. Viivytetään vesiä esimerkiksi altailla ja sadepuutarhoilla, kasveilla, imeytyskentillä, hulevesivarastoilla, sorasaarroilla ja hyvin vettä imevillä pinnoilla. Unohtamatta viherkattoja. Ovathan nämä myös ekologisempia keinoja kuin reipas määrä muovi- ja betoniputkia maan alle ;)

Ja jotta voimme käyttää näitä ekologisempia vaihtoehtoja, on suunnittelussa tehtävä tiukkaa yhteistyötä muiden alojen suunnittelijoiden kanssa. Näin saadaan piuhat pois kasvillisuuden alta ja niin pois päin.

Kestävä kehitys maisemasuunnittelijan työssä

Kestävän kehityksen tavoitteena on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Mutta miten me maisemasuunnittelijat sitten pystymme vaikuttamaan tavoitteen saavuttamiseen?

Noh, meitähän löytyy moneen junaan. Suurin osa maisemasuunnittelijoista tekee työkseen puutarhasuunnittelua puolijulkisille tai yksityisille asiakkaille. Muutamat pääsevät jopa puistosuunnittelun ja kaavoituksen pariin. Ja jotkin toimivat konsultointi ja neuvontatehtävissä mm. alan lehdissä. Eli mitä me voimme näillä osa-alueilla tehdä niin, että sitten kiikkutuoli-ikäisinä voimme nauttia luomastamme kauniista ympäristöstä. Ja jopa kaikista ankarimmat arvostelijat, eli lapset, voisivat vielä joskus sanoa "Mummi, mennään sinne kauniiseen puistoon leikkimään!"

Pääosin voimme siis vaikuttaa siihen miltä ympäristö näyttää kahdenkymmenen tai jopa sadan vuoden päästä. Mistä rakennusmateriaaleista suunnittelemamme kohteet tehdään? Olisiko parempi pyrkiä käyttämään paikallisia materiaaleja ja käyttämään mahdollisimman paljon hyödyksi olemassa olevan ympäristön ominaisuuksia. Mutta minkäs sille mahtaa, jos asiakas toivoo metsäkartanoonsa kreikkalaistyylistä puutarhaa... Nojoo, pääsääntöisesti kuitenkin pyrkisimme siihen, että kohteen materiaalien kuljetukseen kuluisi mahdollisimman vähän kilometrejä ja olemassa olevaa ympäristöä ei vain kaadettaisi maantasalle. Huomioitavaksi asiaksi nousee myös väistämättä kansan ikääntyminen. Kohteen olisi hyvä olla sopiva kaiken ikäisille vauvasta vaariin. Esteettömyys on kova sana!

Mitäpä sitten kaavoituspuolen ja suurempien kohteiden suunnittelijat. Varmastikin edellä mainittu materiaalien kuljetus ja olemassa olevien asioiden säilyttäminen pätee myös tähän. Kohteiden tulisi olla sellaisia, että ne sopivat kaiken ikäisille. Kaavoituspuolella pitäkää puolenne viheralueiden olemassa olosta ja tilasta. Emmehän me ole mitä tahansa viherpeukaloita kukkapenkin ääressä vaan kauniilla ympäristöillä vaikutamme myös kansan terveyteen ja hyvinvointiin. Lenkkipolut, leikkipuistot ja uimarannathan ovat käsialaamme. Myös taloudellinen hyvinvointi kasvaa kun ei tarvitse pykätä liian usein puistoa uudelleen suunnittelijan huolella laatimien kestävien ja käyttäjäystävällisten ratkaisuiden ansiosta.

Entäs sitten me muut, esim. toimittajahortonomit? Voimme mm. opastaa ja kannustaa ihmisiä esimerkiksi hyötypuutarhan hoitoon ja pihan rakentamisessa käyttämään hyödyksi sen olemassa olevien rakenteita tai ympäristön ominaisuuksia. Mikäs sen parempaa kuin oman maan perunat ja basilikat tai ekologisesti uudelleenkäytetyt vanhat pihakivet.

Miten sitten muu luonto ekosysteemeineen? Meillä on mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi maisemahoitosuunnitelmin perinnemaisemien säilyttämiseen ja kehittämiseen, luonnon monimuotoisuuteen ja jopa uhanalaisten lajien säilyttämiseen. Puhdasta ja koskematonta luontoa tulee olla kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaavoituksesta ja maisemaselvityksillä vaikutetaan siis näihin.

Eli tiivistettynä:

• suosi kotimaisia materiaalien tuottajia
• säilytä luontoa mahdollisuuksien mukaan
• käyttäjäystävällisyys kaikenikäisille
• ihmisten opastus ja neuvonta tärkeää
• kestävyys = taloudellisuus

Ja tottakai kunnon maisemasuunnitelija muistaa hoitaa oman osansa - kierrättämisen paperista peltipurkkiin ;)

Vapaa-ajan ympäristö

Mistä on siis kyse?

Opiskelen Hämeen ammattikorkeakoulussa, HAMK:issa, neljättä eli viimeistä vuotta maisemasuunnittelua. Jos hyvin käy, syksyllä on hortonomi AMK:n paperit hyppysissä. Mutta asiasta kukkaruukkuun... 

Nyt on siis vuorossa itselleni viimeinen suuntautumiskurssi, Vapaa-ajan ympäristöt, jonka yhtenä tehtävänä on kirjoittaa oppimispäiväkirjan tapaista bloggausta. Tarkoitus on miettiä mitä me maisemasuunnittelijat saamme aikaan ympäristössä, mikä on meidän roolimme tässä yhteiskunnassa, miksi, miten, milloin, mitä, missä jne. Oivalluksia, ajatuksia ja itkupotkuja siksi kun ei aina tajua mitä se kestävä kehitys nyt taas oli.

Tavoitteena on saada viimeiset tiedot ja taidot siitä mitä ne sata ja yksi huomioitavaa asiaa ovat, kun lähdetään pykämään normi asunto-osakeyhtiön kerros- tai rivitalopihaa. Ei ne lillukan varret yksin riitä suunnitelmien lähtökohdiksi. On otettava huomioon paikka, paikan tyyli, sijainti, topografia, asukkaiden tarpeet, kunnallistekniikka, toiminnot ja niiden sijoittelu, pelastustiet, pysäköinti, jätehuolto liputus asukkaiden mielipiteetjatarpeetjakaavoitusjakuivatusjajaja... Paisuu kuin pullataikina. Muistilista on pitkääkin pitempi. Mutta tästä huolimatta, jos kaikki tärkeimmät asiat ja pääkohdat saisi painettua mieleen, ja että ne sitten työelämässä tulisivat mieleen sen suurempia miettimättä (tietysti inhimillisiä muistihäiriöitä saattaa välillä tulla).

Ja tottakai, mitä se kestävä kehitys olikaan :)