Tylsyys haudataan takapihalle!

Olisi loppusanojen aika kun kurssikin alkaa olla lähes numeroa vaille valmista tavaraa...

Kurssi antoi itselleni paljon uusia näkökulmia hoitaa ja johdatella, imeyttää ja hidastella hulevesiä ympäristössämme. Haluaisin pyrkiä työssäni siihen, että vettä hyödynnettäisiin visuaalisesti kauniina elementtinä eikä ongelmana, joka haudataan maan alle putkistoihin. Ainakin tänä keväänä olen kiinnittänyt tavallista enemmän huomiota ojien tulvimiseen, pellloilla lainehtivaan veteen ja kaupunkiympäristössä oleviin lätäköihin.

Luennoilla meille tarjottiin todella ammattimaisia näkökulmia hulevesistä ympäri Suomea. Erilaisia mielipiteitä on varmasti yhtä paljon kun on suunnittelijoita ja rakentajiakin. Nyt voimme luentojen pohjalta kehitellä omaa ajatusmaailmaamme hulevesistä ja niiden käyttömahdollisuuksista. Tykkäsin myös tästä blogioppimispäiväkirjasta. Paljon mukavampi kuin wordille tehty, tylsä ja persoonaton löpinä. Ainakin blogi pisti väkisin ajattelemaan asioita ja miettimään mikä on se oma kanta. Harjoitustyö taas oli opettava kun joutui asioita miettimään ihan oikeaan kohteeseen: miten vähennämme, viivytämme ja käytämme hyödyksi tontin ominaisuuksia hulevesien käsittelyssä.

Nyt kun ollaan käyty läpi kaikkia mahdollisia juttuja hulevesistä, on meidän opiskelijoiden vuoro näyttää valmistumisemme ja työelämään siirtymisen jälkeen mitä voisimmekaan vedellä tehdä.Voidaan joo leikkiä vettä kengässäkin, mutta ehkäpä vielä asteen pari enemmän voitaisiin kutitella omaa mielikuvitusta. Mitä jos vaikka Suomeenkin saisimme aikaan ylhäällä olevan kuvan kaltaisia ympäristöteoksia hulevesillä. Tai ehkä vähän pienemmässä mittakaavassa tai edes jalostettaisiin ulkomailta ideoita meidän oloihimme sopivaksi. Ideoita voi kaivaa vaikka netistä googlaamalla, aikausilehdistä, lomareissuilta tai jopa omista unistaan. Mistä vain. Vain taivas on rajana ;) niin ja se budjetti, ja se kaavamääräys, ja se pohjavesialue, ja henkilö, jonka sana on laki...

Kiitos, kuulemisiin ja näkemisiin :)

Tule tule hyvä kakku...

Ryhmätyömme valmistui vihdoin viimeviikon torstaina, juuri ennen palautus päivää. Aikaa työn parissa saimme kulumaan tekemisen lisäksi myös ihmettelemiseen ehkä vähän liikaakin. Tuntui välillä, että mietimme liikaa tai taas liian vähän. Mikä olisi se kultainen keskitie pohtia ratkaisuja. Työ näytti aluksi isolta projektilta, mutta halusimme saada työn alta pois mahdollisimman pian. Ajattelimme, että teemme työstä yksinkertaisen, pelkistetyn ja selkeän. Siksi emme lähteneet leikkimään liikaa 3D kuvilla vaan tyydyimme rautalankamallimaisiin 2D-detaljeihin. Ja ryhmämme totesi, että havainnollisuus toimii myös yksinkertaisemmin. Voihan olla niinkin että selkeys on vain meidän silmissämme. Odotamme kommentteja työstämme innolla, jotta kuulemme onko työ niin selkä kuin luulemme.

Oli toisaalta kiva, että vielä ennen kuin valmistumme, käymme lävitse hulevesiasiat ihan suunnitteluasteella. Monesti tunneilla kuultu opettajamme kommentti "Ettekö ole tästäkään vielä kuulleet?!" alkoi huolestuttaa itseänikin. Kuinkahan monta asiaa on jäänyt vielä oppimatta/kuulematta ja koko HAMK-kouluaikani viimeinen oppitunti on ensiperjantaina?!?! Ehkei sitä kannata edes miettiä. Opin sitten työelämässä kantapään kautta. Paras tapa oppia nimittäin :D

Hortonomi ja seitsemän insinööriä

Sadepuutarha. Mount Tabor Middle School. Portland, Oregon, USA.

Viimeisestä luennon kuuntelusta, jossa Tahvosen Outi haastatteli Ulla Loukkaanhuhtaa Ramboll Finland Oy:stä, on kulunut jo kaksi viikkoa. Luento oli todella mielenkiintoinen, mutta kolmen ensimmäisen dian jälkeen koko loppuesitys meni valkoisien diojen parissa :( Varsinkin juuri ne tärkeimmät kuvat ja kaaviot menivät minulta ohi. Voihan viili...

Noh, mitä esityksestä jäi mieleen. Ensinnäkin oli hauska kuulla termistä 'Luomuvesitekniikka'. Mikä olisikaan parempi sana insinöörien käyttöön. Jos kääntäisin sen näin hortonomikielellä niin olisiko se 'luonnonmukainen hulevesien käsittely'. Itselleni ainakin tuosta luomuvesitekniikasta tulee mieleeni, että taivaalta tulevat vedet johdetaan putkien kautta vesistöihin. Ehkä se vain kuitenkin on tuon tekniikka-sanan takia, mikä saa ajattelemaan heti putkia ja viemäreitä. Luomuvesitekniikkaa voisi kuitenkin käyttää silloin kun on taivuteltava insinöörejä luonnonmukaiseen hulevesien käsittelyyn ;)

Toinen mielenkiintoinen juttu Ullan esittämänä näkökohta oli putkistotekniikan ja maanpäällisten altaiden sekä uomien kustannusero. Putkistotekniikka on halvempi kuin maanpäällinen vesien käsittely. MITÄÄH?!?! Hetken asiaa mietittyäni ja Ullan selittäessä asiaa, totesin sen olevan aivan totta. Putkitekniikan rakentaminen on kallista tai siis kalliimpaa kuin pelkkien uomien ja altaiden kaivuu sekä kasvien istuttaminen. Mutta sitten kun alkaakin ylläpidon ja hoidon urakka, pitää paikkansa se, että altaiden ja uomien hoito työllistää putkitekniikkaa paljon enemmän. Mutta pitääkö se aina ajatella niin että mikä on halvempaa, siihen satsataan. Voitaisiinko kerrankin ajatella ympäristön ja luonnon ehdoilla? Mutta jos suunnittelijoiden joukossa on seitmsemän insinööriä vs. yksi hortonomi niin siinä sitä sitten ollaan alakynnessä... Kymmenen puhuu muoviputkien puolesta ja yksi tähtiputkien (Astrantia major) :) Mutta emmehän me periksi anna emmehän ;)

Vielä tähän loppuun lisään hienon kahdeksan kuvan sarjan linkin Oregonista, USA:sta. Siinä koulun pihalle on koulurakennuksen ja parkkialueen väliin on suunniteltu ja toteutettu sadepuutarha, joka imeyttää hulevesiä. Sen sanotaan myös viilentävän koulun luokkatiloja. Käykääpi katselemassa ja ihastelemassa täältä.

Hiihtolomalta ryhmätöihin

Päivän lopputulos omalta osaltani. Aika meni 3 h ja 45 min.

Näin hiihtoloman päättymisen jälkeen palasimme kouluun vapaa ajan ympäristöt -kurssin ryhmätyön pariin. Työ lähti etenemään tosi hitaasti, kiitos viikon ajan sammutettuina olleiden koneiden. Niiden käynnistyminen vei ainakin vartin verran ja ensimmäinen puolituntia meni suunnitteluohjelmaa avatessa. Jöksjökstökstöks.

Sillä välin kun koneet ruksuttelivat itseään käyttökuntoon niin teimme päätöksen kumman kohteista, Espoon vanhainkodin vai Vantaan kerrostaloalueen suunnitelman ottaisimme työstettäväksi. Päädyimme aika nopeasti Espoon kohteen puolelle. Kohde vaikutti selkeämmältä, mutta haastavalta siksi, että esteettömyys tulee säilyttää mahdollisimman hyvin. Kovat pinnat olisivat kohteessa hyödyksi, mutta niiden hulevesien imentäkyky ei ole ehkä se paras mahdollinen. Ja tottakai myös ajattelimme niin, kun tehtävän annon yhteydessä sanottiin "älkää nyt kaikki Espoon kohdetta valitko" joten päättelimme, että suurin osa muista ryhmistä saattaisi takertua Vantaan puolelle. Eli vanhainkodin piha-alue saa uuden hulevesi-ilmeen meidän kynästämme :)

Työn jako päivälle tehtiin niin, että Tuulin ja Sarin etsiessä kohteen ilmasto-olosuhteista ym. tietoa, lähdin itse piirtämään karttaa puhtaaksi vektorilla. Puolitoistatuntia meni hukkaan kun olin tehnyt importoinnin väärin ja kaikki pinnoitteiden tunnukset puuttuvat. Ja ei kun alusta... Sitten tuli ongelmia piirustuksen ja paperin kohdistamisessa... Äää! Pääsin siis oikein kunnolla työntouhuun vastakolmen tunnin puurtamisen jälkeen. Vähän vajaa nelisen tuntia niin kartta oli piirretty puhtaaksi joka ikistä puskaa myöten, huh...

Mitään muuta emme ehtineet, voineet ja jaksaneet tehdä, olihan kello jo lähemmäs viittä iltapäivällä ja kotimatkaa tarvitsi vielä lähteä taittamaan tunnin verran. Ja pakkohan oli ehtiä lentopalloreeneihinkin puoli kahdeksaksi. Mutta tämän viikon torstaina urakka sitten jatkuu. Pääsemme silloin ideoimaan luonnosta, joten toivottavasti silloin koko ryhmä suorastaan pursuaa niitä :)

Btw... ne "lentisreenit" olikin peruttu :D Ihan hyvin olis siis voinu viel muutaman tunnin tehdä :P

Mitoitusvesimäärätaulukko

Lukijoiden pyynnöstä laitan valokuvat tekemästäni taulukosta, jolla siis voidaan näppärästi laskea tontilta tulevien vesien määrä. Sitä en osaa sanoa, pystyisikö tämän excel-tiedostona jakamaan jonnekin. Mutta ottakaa varauksella, jos taulukossa on jotakin virheitä. Toivottavasti ei ole :) niin ja kehittämisehdotuksia otan kyllä vastaan miellelläni.

Q = u * A * i

Q = Virtaama ( l/s)
u = Valumakerroin
A = Pinta-ala (ha)
i = Sateen rankkuus (l/s x ha)

Veden määrän laskeminen tontilta tuntuu ainakin aluksi yksinkertaiselta toimenpiteeltä ja kaavakaan ei näytä vaikealta. Ensiksi jaotellaan tontti osiin (nurmikkoon, kattoon, kiveykseen jne.) Sitten lasketaan kaikilta eri pinnoilta tulevat vesimäärät ja lopuksi ynnätään ne yhdeksi luvuksi. Joo o, helppo nakki mutta...

Selailin opusta Hulevedet rakennetussa viherympäristössä, jonka sivulla 134 on listaus eripintojen valumakertoimista. Taulukossa on hienosti lueteltu eri pinnat ja niiden kertoimet. Heräsin miettimään, että mitäs, jos tontilla on nurmikiveä, kenttäkiveystä tai vaikkapa valettua turva-alustaa? Eli mitä kertoimia käytetään pinnotteissa, joita ei listasta löydy. Toiseksi listassa oli pinnan laaduiksi lueteltu mm. puistomainen piha? Miten määritellään millainen on puistomainen piha? Voidaanko tällä kertoimella laskea koko pihan sademäärä plus katolta tulevat vedet. Voi olla ettei tämä laskentamenetelmä ole aivan tarkka. Onneksi listaus on kuitenkin suhteellisen kattava ja suuria alueita käsiteltäessä ei tarvitse joka tontin vesimäärää laskea erikseen vaan voidaan käyttää alueellisia valumakertoimia, joita on määritelty mm. kerrostalokortteleille, rivitaloalueille sekä urheilu- ja leikkikentille. Näppärää muunmuassa kaavoitustasolla.

Onkohan olemassa missään lukuja tai taulukkoja, joissa esitetään kuinka paljon keskiverto OKT-tontilta tulee vesiä. Itse ainakin haluaisin vertailla johonkin taulukkoon nähden kuinka paljon vettä vaikka oman kotitalon tontilta tulee. Tällä hetkellä ei ole mitään käsitystä mikä luku on paljon ja mikä on vähän. Olisi hienoa näyttää esimerkiksi asiakkaalle havainnollistavalla pylväsdiagrammilla kuinka paljon vettä hänen tonttinsa tuottaa verraten johonkin keskiarvoon. Tämän lisäksi voisi kuvata myös ennen ja jälkeen -tilanteen. Siinä esitetään ennen-palkissa tontilta tulevan vesimäärän ilman tehtyjä parannuksia. Jälkeen palkista huomaisi sitten tavallinenkin kadun tallaaja eron mitä parannuksilla on saatu aikaan. Monikaan ei jaksa katsella vain taulukon numeroviidakkoa.

Severi Anttosen pitämän esityksen ja edellä mainitsemani opuksen pohjalta tein Excel-ohjelmalla taulukon, jolla voidaan laskea vesimäärät pinnoilta. Ajattelin, että se nopeuttaisi ryhmämme työtä valitsemamme kohteen hulevesimäärien laskemisessa. Ei tarvitse syöttää kuin pinta-alat ja sateenrankkuuskerroin niin VOLA!

Google SketchUp 8 - oppitunti nro. 2

Perjantaina opettelimme maastomallinnuksen alkeita. Mallinnuksessa tehtiin omakotitalon tontille muutaman altaan sadepuutarha. Katjan näyttäessä valmista mallia oli hienoa huomata että mallinukseen voi lisätä paikallaan pysyviä tekstejä, ns. Call Outteja, joilla voi kertoa mitä kuvassa on.

Ohjelman hidastelusta huolimatta tuntui, että SketchUp osoittautui taas nopeaksi ja helpoksi ohjelmaksi maaston muotojen esittämiseen. Itselleni tulimieleen noiden kuoppien teosta Sims-peli, jossa voi tehdä samalla tavalla lampia hahmonsa omistamalle tontille venyttämällä maata alaspäin. Simppeliä siis. Huoh, keksimpä välillä jotain kritisoitavaa... No, jälleen kerran olisi ollut omalta kannalta parasta, jos olisi pystynyt tekeen opettajan mukana perässä seuraten kyseistä mallinnusta. Täytyis varata kalenterista sellainen "sketsipäivä" kun kävis Katjan tekemät hyvät ohjeet läpi samalla leikkien ohjelmalla, jotta sen käyttämiseen tulisi paljon enemmän varmuutta. Hiihtolomalla maybe.

Mitenköhän muuten näissä maastomalleissa laajempien alueiden mallinnus, esimerkiksi viiden hehtaarin tai suurempi alueita, joissa on nyppylää ja kumpua. Kuinka hyvin sketch tai oma VAIOn kone jaksaa pyörittää suuria alueita? Jos jollakulla on kokemusta niin kommentoikaa. Ainakin vektorissa tuntuu, että mitä suurempaa tekee, sitä hitaammaksi kone alkaa käymään ja sitä kiihtyneemmäksi itse suunnittelija.