Kokeilin yhden opetusvideon avulla mallintaa helpointa tuolimallia ja onnistuihan se heti ensimmäisellä yrittämällä. Mielestäni Sketch Up on näppärä ja helppokäyttöinen ohjelma mallintamiseen. SketchUpilla voi mallintaa vaikka mitä ja ohjeita selatessani ohjelman kirjastosta löytyy myös jonkin sortin symboleja 3D:nä, mitkä meidän alalla on se the juttu. Tällä voisi saada aikaan hyviä havainnekuvia esimerkiksi yksityis- ja puolijulkisille asiakkaille.
En usko, että tämä ohjelma on yhtä hyvä lopputuloksessa kuin vectorin ja piranesin yhdistelmä. Kuitenkin tämä on riittävän hyvä ja edullinen versio esimerkiksi meille opiskelijoille.
Hulevedet opinnäytetöissä - kolme esimerkkiä
Viime perjantaina kolme opiskelijaa, HAMK:ista, Noviasta ja OAMK:ista esittelivät omia opinnäytetöitään, joiden aiheena oli hulevedet ja niiden käsittely.
Ensimmäisessä työssä tutkittiin lähinnä biodiversiteetin kannalta, millä tavalla hulevesiä tulisi käyttää. Nykyään kohistaan siitä, että ilmastonmuutoksen myötä osa eliölajeista voi hävitä maapallolta kokonaan. Opinnäytätyön mukaan, mitä monimuotoisempi luonto on, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on mukautua tulevaan ilmastonmuutoksiin. Miten tämä liittyy hulevesiin? Ainakin termin toiminnallinen ekologinen yhdistyvyys kautta. Tähän tarvitaan 'stepping stones':eja ja 'pondscapes':ejä, eli lampia, puroja, järviä, pihoja, puistoja, jotka toimivat ikäänkuin verkostona. Näiden kautta eliölajit pääsevät liikkumaan vapaasti, jolloin monimuotoisuus säilyy.Opinnäytetyössä nostettiin myös mielenkiintoinen näkökulma siihen, että me ihmiset suhtaudumme hyvin monella eri tavalla ympäristöön, omaan ja naapurin pihaan. Emme siis voi turvautua siihen, että kaikki kuuliaisesti hoitaisivat oman ekologisen osuutensa. Mielestäni tämän opinnäytetyön pohjalta pitäisi kaavoituksessa ottaa huomioon, että julkisia viheralueita olisi mahdollisimman paljon tai ainakin niin, että ne olisivat jollain tavalla verkostoituneita keskenään.
Novian opinnäytetyössä oli tehtävänä etsiä ratkaisuja ja toimenpiteitä Martinlaakson yhtenäiskoulun hulevesien hallintaa. Työssä oli hienosti tutkittu, että tehdyistä muutoksista huolimatta hulevesien määrä ei vähentynyt oleellisesti. Työssä oli hienosti esitetty karttana, prosentuaaliset osuudet erilaisille pinnoille ja tästä kattopinta-ala suurimpia. Koulurakennuksen katoksi työssä ehdotettua viherkattoa ei rakennettu, vaikka se olisi ollut avainratkaisu siihen että hulevedet olisivat vähentyneet lähtötilanteesta. Vaikka koulun pihalle oli lisätty enemmän läpäiseviä pintoja, kasvillisuutta ja sadepuutarhoja, eroa lähtötilanteeseen ei juurikaan tullut. Yllätyin täysin.
Kolmannessa opinnäytetyössä oli jälleen uusi näkökulma hulevesien käsittelyyn. Uudelle asuinalueelle tarvittiin hulevesisuunnitelma. Mielenkiintoisen tästä tehtävästä teki se, että jo todella tutuksi kaikille tulleet viherkatot eivät käyneet ratkaisuksi, sillä talojen katot olivat suunniteltu lämpöä varaaviksi. Joten viherkattoja ei voitaisi käyttää kuin ehkä pienissä varastorakennuksissa ja katoksissa. Eli niillä ei saataisi ainakaan huomattavaa muutosta aikaiseksi. Työssä oltiinkin ehdotettu alustavaksi ratkaisuksi kasveja ja sadepuutarhoja. Yllätyin myös siitä, että vesikasettivaihtoehtona on liian kallis pientalojen pihoille. Eli onko tulevaisuuden skenaario se, että kun talotekniikka parantuu ja katoista tulee kohta energiaa varaavia, ei hulevesiä voida vähentää sieltä, mistä niitä eniten tulee.
Hulevesiä voidaan siis tarkastella monelta eri kannalta: luonnon, yksittäisen kohteen tai tulevaisuuden näkökulmasta. Kaikista kolmesta opinnäytetyöstä sain taas uutta ajateltavaa ja ettei se viherkatto tai asukas itse ole aina se pelastava tekijä.
Ensimmäisessä työssä tutkittiin lähinnä biodiversiteetin kannalta, millä tavalla hulevesiä tulisi käyttää. Nykyään kohistaan siitä, että ilmastonmuutoksen myötä osa eliölajeista voi hävitä maapallolta kokonaan. Opinnäytätyön mukaan, mitä monimuotoisempi luonto on, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on mukautua tulevaan ilmastonmuutoksiin. Miten tämä liittyy hulevesiin? Ainakin termin toiminnallinen ekologinen yhdistyvyys kautta. Tähän tarvitaan 'stepping stones':eja ja 'pondscapes':ejä, eli lampia, puroja, järviä, pihoja, puistoja, jotka toimivat ikäänkuin verkostona. Näiden kautta eliölajit pääsevät liikkumaan vapaasti, jolloin monimuotoisuus säilyy.Opinnäytetyössä nostettiin myös mielenkiintoinen näkökulma siihen, että me ihmiset suhtaudumme hyvin monella eri tavalla ympäristöön, omaan ja naapurin pihaan. Emme siis voi turvautua siihen, että kaikki kuuliaisesti hoitaisivat oman ekologisen osuutensa. Mielestäni tämän opinnäytetyön pohjalta pitäisi kaavoituksessa ottaa huomioon, että julkisia viheralueita olisi mahdollisimman paljon tai ainakin niin, että ne olisivat jollain tavalla verkostoituneita keskenään.
Novian opinnäytetyössä oli tehtävänä etsiä ratkaisuja ja toimenpiteitä Martinlaakson yhtenäiskoulun hulevesien hallintaa. Työssä oli hienosti tutkittu, että tehdyistä muutoksista huolimatta hulevesien määrä ei vähentynyt oleellisesti. Työssä oli hienosti esitetty karttana, prosentuaaliset osuudet erilaisille pinnoille ja tästä kattopinta-ala suurimpia. Koulurakennuksen katoksi työssä ehdotettua viherkattoa ei rakennettu, vaikka se olisi ollut avainratkaisu siihen että hulevedet olisivat vähentyneet lähtötilanteesta. Vaikka koulun pihalle oli lisätty enemmän läpäiseviä pintoja, kasvillisuutta ja sadepuutarhoja, eroa lähtötilanteeseen ei juurikaan tullut. Yllätyin täysin.
Kolmannessa opinnäytetyössä oli jälleen uusi näkökulma hulevesien käsittelyyn. Uudelle asuinalueelle tarvittiin hulevesisuunnitelma. Mielenkiintoisen tästä tehtävästä teki se, että jo todella tutuksi kaikille tulleet viherkatot eivät käyneet ratkaisuksi, sillä talojen katot olivat suunniteltu lämpöä varaaviksi. Joten viherkattoja ei voitaisi käyttää kuin ehkä pienissä varastorakennuksissa ja katoksissa. Eli niillä ei saataisi ainakaan huomattavaa muutosta aikaiseksi. Työssä oltiinkin ehdotettu alustavaksi ratkaisuksi kasveja ja sadepuutarhoja. Yllätyin myös siitä, että vesikasettivaihtoehtona on liian kallis pientalojen pihoille. Eli onko tulevaisuuden skenaario se, että kun talotekniikka parantuu ja katoista tulee kohta energiaa varaavia, ei hulevesiä voida vähentää sieltä, mistä niitä eniten tulee.
Hulevesiä voidaan siis tarkastella monelta eri kannalta: luonnon, yksittäisen kohteen tai tulevaisuuden näkökulmasta. Kaikista kolmesta opinnäytetyöstä sain taas uutta ajateltavaa ja ettei se viherkatto tai asukas itse ole aina se pelastava tekijä.
Kuvasadetta
on perjantai 28. tammikuuta 2011
Muutaman pitkän tekstin jälkeen on kiva laittaa vähän kuvallista materiaalia tekstin sijaan. Mielenkiinnosta käväisin kotikuntani Kangasalan nettisivuilla etsimässä juttua hulevesistä ja sellainen löytyikin: Keskustan osayleiskaavan hulevesiselvitys. Sivu on pdf-muodossa.
Nostan nyt kuitenkin muutaman mielenkiintoisen ideakuvan selvityksestä esille, mitkä itselläni jäivät erityisesti mieleen. Kuvat ovat todennäköisesti otettu ulkomailta. Tästä vaan ottamaan ideaa omiin suunnitelmiin ;)
Mielestäni loistava idea parkkipaikoille ja muuallekin. Kaadot tietysti täytyy olla oikeaan suuntaan, jotta tämä toimii. En ainakaan itse ole nähnyt Suomessa vielä tämäntapaista ratkaisua.
Mielenkiintoinen ratkaisu tämäkin. Toimii varmaankin eniten isoilla puistoalueilla. Tuolle kantikkaalle vedenjakajalle voisi kyllä kehitellä hieman luonnonläheisemmän ratkaisun.
Olisi hienoa nähdä tämän esimerkin pituussuuntainen poikkileikkaus. Mitä toisella puolella on vastassa? Miten kaadot menevät? Onko ruskea aita ja pergolarakenne liian lähellä kaivantoa, kun vedet ovat korkeimmillaan?
Autotien ja kevyenliikenteen väylän välissä oleva ratkaisu uskoisin. Toimisiko tämä Suomessa, etenkään näin runsaslumisina talvina? Näyttää todella leveältä ja mitä oman kuntani katuväylien leveyttä olen trakkaillut niin eipä sinne näin leveää saisi tekemälläkään. Tai sitten luovutaan autoista ja tehdään autoton keskusta. Nojoo, ehkä liian radikaali ajatus. Mutta sovellettuna tämä voisi ehkä toimia ja hieman kavennettuna. Tie näyttää olevan rinteessä, joten vedenjakajaa tarvitaan viivyttämään ja hidastamaan veden virtausta.
Nostan nyt kuitenkin muutaman mielenkiintoisen ideakuvan selvityksestä esille, mitkä itselläni jäivät erityisesti mieleen. Kuvat ovat todennäköisesti otettu ulkomailta. Tästä vaan ottamaan ideaa omiin suunnitelmiin ;)
Hulevedet paikallisesti
on torstai 27. tammikuuta 2011
 |
| Kuva: Ilmatieteenlaitos. |
Vasemmassa kartassa on esitetty keskiarvo sademäärästä 1971-2000. Kartan mukaan mitä pohjoisemmaksi mennään sitä pienempi on sadannan määrä. Etelärannikko on kaikkein sateisin alue ja lapin käsivarressa sataa melkein kolmannes vähemmän kuin rannikolla. Oikean puoleisessa kuvassa on samalta ajanjaksolta kartoitettu sadepäivien määrät. Tässä asetelma heittäytyy lähes päinvastaiseksi. Siellä missä sade on keskimääräisesti korkeampi, on sadepäivien määrä vähäinen. Siellä missä sadetta tulee keskimääräistä vähemmän on taas sadepäiviä enemmän.
Mietitäänpä sitten, missä Suomessa on eniten rakennettua aluetta?
 |
| Kuva: Ilmatieteenlaitos. |
Yllä on esitetyssä kartassa on esitetty Suomen väestötiheys. Voidaan olettaa, että mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän rakennettua ympäristöä. Ja rakennetussa ympäristössä on enemmän kovia pintoja, esimerkiksi tiet, kadut, parkkialueet ja rakennusten katot.
Nyt sitten, jos nämä kaikki kolme karttaa piirettäisiin yhdeksi kartaksi ja tarkasteltaisiin hulevesien kannalta niin tilanne on aika huolestuttava. Siellä missä väestöä on eniten, on myös sademäärät korkeimmat. Eli siellä missä olisi mahdollisuudet sateen imeytyä parhaiten ympäristöön, on sateen määrä Suomen vähäisimpiä.
Ja 1+1 on: Siellä missä sademäärät ovat suurimmat, on paljon myös väestöä. Ja tästä johtuen meillä on paljon ongelmia tai sanoisinko loistava määrä mahdollisuuksia hulevesien kanssa :)
Ennen vapaa-ajan ympäristöt kurssia ja vieläpä ennen puistosuunnittelun kurssia en ajatellut, että hulevedet voisivat olla pikemminkin mahdollisuus kuin vain ongelma. Nyt ajatukset ovat kääntäneet takkia ja nykyään näen sen juuri hyvänä mahdollisuutena. Mielestäni viherrakentamisessa ajatellaan hulevedet hyvin teknisenä ongelmana ja ratkaisuksi ei kelpaa kuin kaadot prosentteina sekä oikean muotoiset ja kokoiset putket maan alla. Onhan se myös sitä, mutta nyt me maisemasuunnittelijat voisimme ottaa itseämme niskasta kiinni ja alkaa kehitellä varteen otettavia vaihtoehtoja tekniikalle. Viivytetään vesiä esimerkiksi altailla ja sadepuutarhoilla, kasveilla, imeytyskentillä, hulevesivarastoilla, sorasaarroilla ja hyvin vettä imevillä pinnoilla. Unohtamatta viherkattoja. Ovathan nämä myös ekologisempia keinoja kuin reipas määrä muovi- ja betoniputkia maan alle ;)
Ja jotta voimme käyttää näitä ekologisempia vaihtoehtoja, on suunnittelussa tehtävä tiukkaa yhteistyötä muiden alojen suunnittelijoiden kanssa. Näin saadaan piuhat pois kasvillisuuden alta ja niin pois päin.
Kestävä kehitys maisemasuunnittelijan työssä
on sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Noh, meitähän löytyy moneen junaan. Suurin osa maisemasuunnittelijoista tekee työkseen puutarhasuunnittelua puolijulkisille tai yksityisille asiakkaille. Muutamat pääsevät jopa puistosuunnittelun ja kaavoituksen pariin. Ja jotkin toimivat konsultointi ja neuvontatehtävissä mm. alan lehdissä. Eli mitä me voimme näillä osa-alueilla tehdä niin, että sitten kiikkutuoli-ikäisinä voimme nauttia luomastamme kauniista ympäristöstä. Ja jopa kaikista ankarimmat arvostelijat, eli lapset, voisivat vielä joskus sanoa "Mummi, mennään sinne kauniiseen puistoon leikkimään!"
Pääosin voimme siis vaikuttaa siihen miltä ympäristö näyttää kahdenkymmenen tai jopa sadan vuoden päästä. Mistä rakennusmateriaaleista suunnittelemamme kohteet tehdään? Olisiko parempi pyrkiä käyttämään paikallisia materiaaleja ja käyttämään mahdollisimman paljon hyödyksi olemassa olevan ympäristön ominaisuuksia. Mutta minkäs sille mahtaa, jos asiakas toivoo metsäkartanoonsa kreikkalaistyylistä puutarhaa... Nojoo, pääsääntöisesti kuitenkin pyrkisimme siihen, että kohteen materiaalien kuljetukseen kuluisi mahdollisimman vähän kilometrejä ja olemassa olevaa ympäristöä ei vain kaadettaisi maantasalle. Huomioitavaksi asiaksi nousee myös väistämättä kansan ikääntyminen. Kohteen olisi hyvä olla sopiva kaiken ikäisille vauvasta vaariin. Esteettömyys on kova sana!
Mitäpä sitten kaavoituspuolen ja suurempien kohteiden suunnittelijat. Varmastikin edellä mainittu materiaalien kuljetus ja olemassa olevien asioiden säilyttäminen pätee myös tähän. Kohteiden tulisi olla sellaisia, että ne sopivat kaiken ikäisille. Kaavoituspuolella pitäkää puolenne viheralueiden olemassa olosta ja tilasta. Emmehän me ole mitä tahansa viherpeukaloita kukkapenkin ääressä vaan kauniilla ympäristöillä vaikutamme myös kansan terveyteen ja hyvinvointiin. Lenkkipolut, leikkipuistot ja uimarannathan ovat käsialaamme. Myös taloudellinen hyvinvointi kasvaa kun ei tarvitse pykätä liian usein puistoa uudelleen suunnittelijan huolella laatimien kestävien ja käyttäjäystävällisten ratkaisuiden ansiosta.
Entäs sitten me muut, esim. toimittajahortonomit? Voimme mm. opastaa ja kannustaa ihmisiä esimerkiksi hyötypuutarhan hoitoon ja pihan rakentamisessa käyttämään hyödyksi sen olemassa olevien rakenteita tai ympäristön ominaisuuksia. Mikäs sen parempaa kuin oman maan perunat ja basilikat tai ekologisesti uudelleenkäytetyt vanhat pihakivet.
Miten sitten muu luonto ekosysteemeineen? Meillä on mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi maisemahoitosuunnitelmin perinnemaisemien säilyttämiseen ja kehittämiseen, luonnon monimuotoisuuteen ja jopa uhanalaisten lajien säilyttämiseen. Puhdasta ja koskematonta luontoa tulee olla kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaavoituksesta ja maisemaselvityksillä vaikutetaan siis näihin.
Eli tiivistettynä:
- suosi kotimaisia materiaalien tuottajia
- säilytä luontoa mahdollisuuksien mukaan
- käyttäjäystävällisyys kaikenikäisille
- ihmisten opastus ja neuvonta tärkeää
- kestävyys = taloudellisuus
Ja tottakai kunnon maisemasuunnitelija muistaa hoitaa oman osansa - kierrättämisen paperista peltipurkkiin ;)
Vapaa-ajan ympäristö
on perjantai 21. tammikuuta 2011
Mistä on siis kyse?
Nyt on siis vuorossa itselleni viimeinen suuntautumiskurssi, Vapaa-ajan ympäristöt, jonka yhtenä tehtävänä on kirjoittaa oppimispäiväkirjan tapaista bloggausta. Tarkoitus on miettiä mitä me maisemasuunnittelijat saamme aikaan ympäristössä, mikä on meidän roolimme tässä yhteiskunnassa, miksi, miten, milloin, mitä, missä jne. Oivalluksia, ajatuksia ja itkupotkuja siksi kun ei aina tajua mitä se kestävä kehitys nyt taas oli.
Tavoitteena on saada viimeiset tiedot ja taidot siitä mitä ne sata ja yksi huomioitavaa asiaa ovat, kun lähdetään pykämään normi asunto-osakeyhtiön kerros- tai rivitalopihaa. Ei ne lillukan varret yksin riitä suunnitelmien lähtökohdiksi. On otettava huomioon paikka, paikan tyyli, sijainti, topografia, asukkaiden tarpeet, kunnallistekniikka, toiminnot ja niiden sijoittelu, pelastustiet, pysäköinti, jätehuolto liputus asukkaiden mielipiteetjatarpeetjakaavoitusjakuivatusjajaja... Paisuu kuin pullataikina. Muistilista on pitkääkin pitempi. Mutta tästä huolimatta, jos kaikki tärkeimmät asiat ja pääkohdat saisi painettua mieleen, ja että ne sitten työelämässä tulisivat mieleen sen suurempia miettimättä (tietysti inhimillisiä muistihäiriöitä saattaa välillä tulla).
Ja tottakai, mitä se kestävä kehitys olikaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)