Menipäs myöhään, mutta inspiraation iskiessä on pakko kirjoittaa. Muiden blogikirjoituksia lukiessani näin sunnuntai-illan iloksi, osui silmääni jo useammallekin tuttu mutta haasteellinen kysymys:
Miten ihmiset saataisiin kiinostumaan oman ympäristönsä hyvinvoinnista ja hoitamaan osansa yhteisen hyvän eteen?
Jotenkin uskoisin, että ihmisillä ei ole tarpeeksi tietoutta siitä mikä tilanne tällä hetkellä on olemassa ja miten he voisivat, pienilläkin teoilla, vaikuttaa ympäristönsä hyvinvointiin. Ai miksi ei ole? Noh, mietin sitä missä näistä hulevesistä, luonnon monimuotoisuudesta, kestävästä kehityksestä ja ekologisuudesta puhutaan. Ensin tuli mieleen meidän viheralan lehdet ja blogit, luontodokkarit sekä ympäristöalan nettisivut. Kuinka moni siis seuraa näitä medioita, todennäköisesti vain murto-osa. Ihmisistä, jotka seuraavat ovat todella kiinnostuneita asiasta aivan omin päin ja heistäkin yli puolet ovat alan ammattilaisia, jotka ratkovat työkseen näitä ympäristöllisiä haasteita. Ja onhan sitten niitä, jotka eksyvät aihealueelle muutamaksi sekunniksi nenää kaivellen... vakuuttavaa eikö.
Ajatus ihmisten mahdollisesta tiedottomuudesta heräsi jo oikeastaan siitä kun näin viimeisimmässä Viherpihalehdessä jutun puiden väärästä leikkaustavasta eli tapittamisesta. Olette varmasti törmänneet puolikkaisiin koivun runkoihin ja neulatyynyä muistuttaviin terijoensalaviin ainakin jossain elämänne aikana. Ei tapittamisesta sen enempää, mutta juttu oli mielestäni aivan väärässä lehdessä. Puutarha-alan harrastajien lehdessä! Luulisin, että ne jotka puunsa tapittavat eivät lue kyseisiä lehtiä tai ole tietoisia siitä miten puita tulisi leikata.
Siis olisi todella tärkeää puhua ja kirjoittaa ympäristöllisistäkin asioista siellä missä valtaosa ihmisistä on, jotta tietoisuutta ja kiinnostusta saataisiin edes tippasen verran lisättyä. Mikä oli vuoden katsotuin tv-ohjelma? Tv-uutiset ja sää. Mikä on luetuin lehti? Veikkaisin iltasanomia ja iltalehteä. Joo, onhan se vähän hassua ajatella, että lööppien välissä on juttua hulevesien imeyttämisestä, mutta varmasti siihenkin löytyisi keinot esittää asia oikealla tavalla lukijoille.
Mutta rajansa kaikella. Edellisessä blogin tapaisessa olin liittänyt kuvaksi Milla Palomäen sarjakuvastripin Kiroilevasta siilistä, jossa Antti-siili ei jaksa kuunnella juttuja aina vain eri uhkatilanteista. Stripin tilanne voisi olla ihan yhtä hyvin myös tosielämästä. Jos kaikista ongelmista vauhkotaan liikaa ja joka tuutista niin kukaan ei enää jaksa kuunnella. Tavallaan asiaan kyllästytään: "Aina tätä samaa jauhamista!" "Aivan se ja sama!" Ihmiset kaipaisivat perusteluja ja vastauksia siitä mitä he saavat jos tekevät näin tai noin. Miten he hyötyvät teoistaan? Mitä he saavat vaivanpalkaksi? Ihminen ei aina auta vain auttamisen ilosta vaan tuloksen ja vaivanpalkan tulisi myös näkyä jossain. Mutta missä?
Aina vain lisää kysymyksiä joihin tarvitsisi vastauksen.. Ehkä huomenna sitten, hyvää yötä.
