 |
| Kuva: Wikipedia |
Itselläni ainakin syttyi lamppu pään päällä. Eihän siellä luonnollisessa kiertokulussa tosiaan ole minkään sortin putkea. Miksi siis ajatellaan heti viemäröintiä, imeytyskaivoja ja salaojaputkia jos luonnollinen kiertokulku on toiminut monta miljoonaa vuotta ilman niitä. Pilaako ihminen nyt massiivisilla betonikaupunkipesillään luonnollisen vedenkiertokulun? Ei ihme, että putket ja viemärit tulevat mieleen kun kaupunkien asfalteilla lainehtii rankkasateilla jopa puolimetriä syviä lätäköitä. Tätä sopii miettiä.
Tommin mielipide hulevesien hoitamisesta mahdollisimman luonnollisin keinoin on mielestäni hyvä ajatus. Tarkasteltaisiin maaston muotoja ja mahdollisia kuvia historiasta, joista voi löytyä esim. kuivuneita uomia mitkä olisivat ihanteellisia paikkoja hulevesien himmaamiselle ja imeyttämiselle. VSU:n töissä oli jokaisessa mietitty aina luonnon ehdoilla hulevesiä, välillä aika rohkeitakin suunnitelmia kuten saaren muodostus. Joten nyt sitten mekin kun tästä lähdemme hortonomin paperit kainalossa parin kuukauden tai muutaman vuoden päästä työelämään kukin omalle työmaalle, miettisimme ensin luonnon antamia mahdollisuuksia hidastaa hulevesiä ja sitten vasta ottaisimme yhteyttä Onnisen putkivarastolle kun paha tilanne sattuu. Ja se paha tilanne on neliö tolkulla asfalttia, jota ei voida missään tapauksessa poistaa ;) Siihen asti kasvit, ojat, uomat, nurmet ym. ovat etusijalla.
Miten sitten hulevedet ja suunniteltavan kohteen toiminnallisuus sopivat yhteen? En ole vielä nähnyt omin silmin livenä kohdetta missä hulevesiä olisi tarkoituksella ajateltu luonnonmukaisin keinoin. Tai sitten en ole vain tiedostanu asiaa ja kävellyt sokeana ohi. Varmaankin hankaluutena tulee usein se, että suunnittelijan omat visiot eivät välity rakentajalle tarpeeksi tarkkaan. En lähde kommentoimaan kummassa päässä on vika, mutta todennäköisesti viat ovat tapauskohtaisia. Jo siis ennen kuin on ehditty laittamaan tikkua ristiin työmaalla, on toimivuuden kannalta peli menetetty. Oikeastaan toiminnallisuuden ja hulevesien yhteensopiminen selviää vasta sitten kun suunniteltu kohde on otettu asukkaiden käyttöön ja ensimmäiset sateet ovat tulleet. Ja osa aiheutuvista ongelmista saattaa näkyä vasta vuosien jälkeen. Mielestäni jokaisen suunnittelijan olisi hyvä kaydä suunnittelemassaan kohteessa tarkastelemassa mikä meni vikaan vai menikö mikään. Hyvä suunnittelija oppii virheistään ja on kiinnostunut suunnittelemistaan kohteista vielä käyttöönoton jälkeenkin.
1 kommenttia:
Katselin itse kuvia hulevesien keräämiseen suunnitelluista altaista ja painanteista. Todella hyvännäköisiä juttuja, ja mukavasti elävöittävät rakennettua ympäristöä
Lähetä kommentti