Noh, meitähän löytyy moneen junaan. Suurin osa maisemasuunnittelijoista tekee työkseen puutarhasuunnittelua puolijulkisille tai yksityisille asiakkaille. Muutamat pääsevät jopa puistosuunnittelun ja kaavoituksen pariin. Ja jotkin toimivat konsultointi ja neuvontatehtävissä mm. alan lehdissä. Eli mitä me voimme näillä osa-alueilla tehdä niin, että sitten kiikkutuoli-ikäisinä voimme nauttia luomastamme kauniista ympäristöstä. Ja jopa kaikista ankarimmat arvostelijat, eli lapset, voisivat vielä joskus sanoa "Mummi, mennään sinne kauniiseen puistoon leikkimään!"
Pääosin voimme siis vaikuttaa siihen miltä ympäristö näyttää kahdenkymmenen tai jopa sadan vuoden päästä. Mistä rakennusmateriaaleista suunnittelemamme kohteet tehdään? Olisiko parempi pyrkiä käyttämään paikallisia materiaaleja ja käyttämään mahdollisimman paljon hyödyksi olemassa olevan ympäristön ominaisuuksia. Mutta minkäs sille mahtaa, jos asiakas toivoo metsäkartanoonsa kreikkalaistyylistä puutarhaa... Nojoo, pääsääntöisesti kuitenkin pyrkisimme siihen, että kohteen materiaalien kuljetukseen kuluisi mahdollisimman vähän kilometrejä ja olemassa olevaa ympäristöä ei vain kaadettaisi maantasalle. Huomioitavaksi asiaksi nousee myös väistämättä kansan ikääntyminen. Kohteen olisi hyvä olla sopiva kaiken ikäisille vauvasta vaariin. Esteettömyys on kova sana!
Mitäpä sitten kaavoituspuolen ja suurempien kohteiden suunnittelijat. Varmastikin edellä mainittu materiaalien kuljetus ja olemassa olevien asioiden säilyttäminen pätee myös tähän. Kohteiden tulisi olla sellaisia, että ne sopivat kaiken ikäisille. Kaavoituspuolella pitäkää puolenne viheralueiden olemassa olosta ja tilasta. Emmehän me ole mitä tahansa viherpeukaloita kukkapenkin ääressä vaan kauniilla ympäristöillä vaikutamme myös kansan terveyteen ja hyvinvointiin. Lenkkipolut, leikkipuistot ja uimarannathan ovat käsialaamme. Myös taloudellinen hyvinvointi kasvaa kun ei tarvitse pykätä liian usein puistoa uudelleen suunnittelijan huolella laatimien kestävien ja käyttäjäystävällisten ratkaisuiden ansiosta.
Entäs sitten me muut, esim. toimittajahortonomit? Voimme mm. opastaa ja kannustaa ihmisiä esimerkiksi hyötypuutarhan hoitoon ja pihan rakentamisessa käyttämään hyödyksi sen olemassa olevien rakenteita tai ympäristön ominaisuuksia. Mikäs sen parempaa kuin oman maan perunat ja basilikat tai ekologisesti uudelleenkäytetyt vanhat pihakivet.
Miten sitten muu luonto ekosysteemeineen? Meillä on mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi maisemahoitosuunnitelmin perinnemaisemien säilyttämiseen ja kehittämiseen, luonnon monimuotoisuuteen ja jopa uhanalaisten lajien säilyttämiseen. Puhdasta ja koskematonta luontoa tulee olla kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaavoituksesta ja maisemaselvityksillä vaikutetaan siis näihin.
Eli tiivistettynä:
- suosi kotimaisia materiaalien tuottajia
- säilytä luontoa mahdollisuuksien mukaan
- käyttäjäystävällisyys kaikenikäisille
- ihmisten opastus ja neuvonta tärkeää
- kestävyys = taloudellisuus
Ja tottakai kunnon maisemasuunnitelija muistaa hoitaa oman osansa - kierrättämisen paperista peltipurkkiin ;)
1 kommenttia:
Kestävä kehitys on niin iso ja puhujan suussa muotoutuva käsite, että se helposti jää kovin ulkokultaiseksi hokemaksi.
Jos ympäristön kannalta kuluttajan paras ostos on kokonaan ostamatta jäänyt tavara, niin miten siitä ääripäästä tullaan järkevälle, maltilliselle polulle? Miten viheralueita käytännössä rakennetaan ja miten siitä voisi siirtyä järkevälle ja maltilliselle rakentamistavalle? Yliperustetaanko meillä polkuja? Ylikuivataanko kenttiä?
Lähetä kommentti