Hulevedet paikallisesti

Miten paikka ja paikallisuus vaikuttavat hulevesien määrään? Katsotaanpa vuosina 1979-2000 kerättyjen sademäärä ja sadepäivien tietojen pohjalta koottuja karttoja.

Kuva: Ilmatieteenlaitos.

Vasemmassa kartassa on esitetty keskiarvo sademäärästä 1971-2000. Kartan mukaan mitä pohjoisemmaksi mennään sitä pienempi on sadannan määrä. Etelärannikko on kaikkein sateisin alue ja lapin käsivarressa sataa melkein kolmannes vähemmän kuin rannikolla. Oikean puoleisessa kuvassa on samalta ajanjaksolta kartoitettu sadepäivien määrät. Tässä asetelma heittäytyy lähes päinvastaiseksi. Siellä missä sade on keskimääräisesti korkeampi, on sadepäivien määrä vähäinen. Siellä missä sadetta tulee keskimääräistä vähemmän on taas sadepäiviä enemmän.

Mietitäänpä sitten, missä Suomessa on eniten rakennettua aluetta?

Kuva: Ilmatieteenlaitos.

Yllä on esitetyssä kartassa on esitetty Suomen väestötiheys. Voidaan olettaa, että mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän rakennettua ympäristöä. Ja rakennetussa ympäristössä on enemmän kovia pintoja, esimerkiksi tiet, kadut, parkkialueet ja rakennusten katot.

Nyt sitten, jos nämä kaikki kolme karttaa piirettäisiin yhdeksi kartaksi ja tarkasteltaisiin hulevesien kannalta niin tilanne on aika huolestuttava. Siellä missä väestöä on eniten, on myös sademäärät korkeimmat. Eli siellä missä olisi mahdollisuudet sateen imeytyä parhaiten ympäristöön, on sateen määrä Suomen vähäisimpiä.

Ja 1+1 on: Siellä missä sademäärät ovat suurimmat, on paljon myös väestöä. Ja tästä johtuen meillä on paljon ongelmia tai sanoisinko loistava määrä mahdollisuuksia hulevesien kanssa :)

Ennen vapaa-ajan ympäristöt kurssia ja vieläpä ennen puistosuunnittelun kurssia en ajatellut, että hulevedet voisivat olla pikemminkin mahdollisuus kuin vain ongelma. Nyt ajatukset ovat kääntäneet takkia ja nykyään näen sen juuri hyvänä mahdollisuutena. Mielestäni viherrakentamisessa ajatellaan hulevedet hyvin teknisenä ongelmana ja ratkaisuksi ei kelpaa kuin kaadot prosentteina sekä oikean muotoiset ja kokoiset putket maan alla. Onhan se myös sitä, mutta nyt me maisemasuunnittelijat voisimme ottaa itseämme niskasta kiinni ja alkaa kehitellä varteen otettavia vaihtoehtoja tekniikalle. Viivytetään vesiä esimerkiksi altailla ja sadepuutarhoilla, kasveilla, imeytyskentillä, hulevesivarastoilla, sorasaarroilla ja hyvin vettä imevillä pinnoilla. Unohtamatta viherkattoja. Ovathan nämä myös ekologisempia keinoja kuin reipas määrä muovi- ja betoniputkia maan alle ;)

Ja jotta voimme käyttää näitä ekologisempia vaihtoehtoja, on suunnittelussa tehtävä tiukkaa yhteistyötä muiden alojen suunnittelijoiden kanssa. Näin saadaan piuhat pois kasvillisuuden alta ja niin pois päin.