Viime perjantaina kolme opiskelijaa, HAMK:ista, Noviasta ja OAMK:ista esittelivät omia opinnäytetöitään, joiden aiheena oli hulevedet ja niiden käsittely.
Ensimmäisessä työssä tutkittiin lähinnä biodiversiteetin kannalta, millä tavalla hulevesiä tulisi käyttää. Nykyään kohistaan siitä, että ilmastonmuutoksen myötä osa eliölajeista voi hävitä maapallolta kokonaan. Opinnäytätyön mukaan, mitä monimuotoisempi luonto on, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on mukautua tulevaan ilmastonmuutoksiin. Miten tämä liittyy hulevesiin? Ainakin termin toiminnallinen ekologinen yhdistyvyys kautta. Tähän tarvitaan 'stepping stones':eja ja 'pondscapes':ejä, eli lampia, puroja, järviä, pihoja, puistoja, jotka toimivat ikäänkuin verkostona. Näiden kautta eliölajit pääsevät liikkumaan vapaasti, jolloin monimuotoisuus säilyy.Opinnäytetyössä nostettiin myös mielenkiintoinen näkökulma siihen, että me ihmiset suhtaudumme hyvin monella eri tavalla ympäristöön, omaan ja naapurin pihaan. Emme siis voi turvautua siihen, että kaikki kuuliaisesti hoitaisivat oman ekologisen osuutensa. Mielestäni tämän opinnäytetyön pohjalta pitäisi kaavoituksessa ottaa huomioon, että julkisia viheralueita olisi mahdollisimman paljon tai ainakin niin, että ne olisivat jollain tavalla verkostoituneita keskenään.
Novian opinnäytetyössä oli tehtävänä etsiä ratkaisuja ja toimenpiteitä Martinlaakson yhtenäiskoulun hulevesien hallintaa. Työssä oli hienosti tutkittu, että tehdyistä muutoksista huolimatta hulevesien määrä ei vähentynyt oleellisesti. Työssä oli hienosti esitetty karttana, prosentuaaliset osuudet erilaisille pinnoille ja tästä kattopinta-ala suurimpia. Koulurakennuksen katoksi työssä ehdotettua viherkattoa ei rakennettu, vaikka se olisi ollut avainratkaisu siihen että hulevedet olisivat vähentyneet lähtötilanteesta. Vaikka koulun pihalle oli lisätty enemmän läpäiseviä pintoja, kasvillisuutta ja sadepuutarhoja, eroa lähtötilanteeseen ei juurikaan tullut. Yllätyin täysin.
Kolmannessa opinnäytetyössä oli jälleen uusi näkökulma hulevesien käsittelyyn. Uudelle asuinalueelle tarvittiin hulevesisuunnitelma. Mielenkiintoisen tästä tehtävästä teki se, että jo todella tutuksi kaikille tulleet viherkatot eivät käyneet ratkaisuksi, sillä talojen katot olivat suunniteltu lämpöä varaaviksi. Joten viherkattoja ei voitaisi käyttää kuin ehkä pienissä varastorakennuksissa ja katoksissa. Eli niillä ei saataisi ainakaan huomattavaa muutosta aikaiseksi. Työssä oltiinkin ehdotettu alustavaksi ratkaisuksi kasveja ja sadepuutarhoja. Yllätyin myös siitä, että vesikasettivaihtoehtona on liian kallis pientalojen pihoille. Eli onko tulevaisuuden skenaario se, että kun talotekniikka parantuu ja katoista tulee kohta energiaa varaavia, ei hulevesiä voida vähentää sieltä, mistä niitä eniten tulee.
Hulevesiä voidaan siis tarkastella monelta eri kannalta: luonnon, yksittäisen kohteen tai tulevaisuuden näkökulmasta. Kaikista kolmesta opinnäytetyöstä sain taas uutta ajateltavaa ja ettei se viherkatto tai asukas itse ole aina se pelastava tekijä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Moikka! Selailin näitä blogeja ja "vakoilen" samalla tietenkin sitä, kuinka ihmiset ovat oman esitykseni ottaneet vastaan ja ymmärtäneet ;). Mukavaa, jos sait siitä uutta pohdittavaa! Nämä ovat mielenkiintoisia, mutta samalla monimutkaisia asioita. Haluaisinkin tässä pikkuisen tarkentaa blogiin kirjoittamaasi, koska en ole varma selitinkö itse asian väärin, vai onko kyse muusta väärinkäsityksestä.
Nykyään tosiaan kohistaan paljon ilmastonmuutoksesta - hieman liikaakin, jos minulta kysytään (mutta se on pitkä juttu :). Ilmaston muuttuminen vaikuttaa toki eliölajien vähenemiseen, mutta vasta pidemmällä tähtäimellä. Lajien tämän hetkisen häviämisen kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä: häviäminen johtuu ennen kaikkea ihmisen muusta toiminnasta, kuten elinympäristöjen katoamisesta, saasteista ja ympäristömyrkyistä.
Ilmastonmuutoksesta kohistaessa sen alle niputetaan helposti sellaistakin asiaa, joka ei sinne kuulu. Ympäristö muuttuu ihmisen toimien vuoksi, se on selvää, mutta aivan kaikki ei johdu ilmastosta. On kosolti muitakin tekijöitä, jotka tuppaavat unohtumaan, kun yksi ongelma nostetaan ylitse muiden.
Martinlaaksosta vielä: ei tainnut vesitasapaino juuri parantua, mutta Jaana mainitsi, että jokunen kaivo voitiin kuitenkin jättää pois. Jotain sekin - ja vihreämpi piha.
Ensimmäisestä opinnäytetyöstä tuli mieleen puistosuunnittelun seminaaripäivä ja Simon Bellin opit :) Ikävä kyllä kaavotuksessa ei huomioida näitä eliölajien liikkumisen mahdollistavia verkostoja, vaan viheralueet on pikemminkin pieniä, yksittäisiä alueita keskellä betoniviidakkoa. Ehkä tulevaisuudessa saataisiin siihenkin muutos.
Minutkin yllätti täysin se laskelma, jonka mukaan Martinlaakson koulun pihalla ei tapahtunut hulevesien kannalta suuria muutoksia vaikka suunnitelmalliset muutokset tuntuivatkin melko suurilta.
Lähetä kommentti